lauantai 5. joulukuuta 2015

Tulisko musta kirjansitoja?

No ei ehkä sentään, vaikka kirjan (tai tässä tapauksessa vaan vihkon) sitominen kivaa onkin. Tarvitsin matikankurssille vihkon, enkä jaksanut lähteä sopivaa haeskelemaan kaupasta. Siispä päätin hyödyntää olemassaolevia konseptipapereita, vanhojen vihkojen kansia, ompelulankaa paketointipaperia ja muutamaa muuta juttua, jotka löytyivät kotoa.


Ensiksi konseptipaperikasaan piti pistellä reikiä tasavälein. Tämä hoitui parsinneulalla ihan kätevästi. Sitten piti tietenkin pistellä kansiin reikiä samoille kohdille... Hirmuisen haastavaa. Reikien tekemisen jälkeen kaivoin ihanan vihreän ompelulangan esille ja ompelin konsut yhteen kansien kanssa. Päättely sujui merimiessolmulla. Sen verran vanhat vihkonkannet olivat huonossa kunnossa selkämyksestä, että vahvistin selkää palalla ilmastointiteippiä. Mikä ei jesarilla korjaannu, on lopullisesti rikki, niin kuin vanha partiolaissanonta kuuluu...


Olisin halunnut päällystää vihkon kannet ruskealla voimapaperilla, mutta sitä ei nyt sattunut olemaan näkösällä. Käytin siis sitä ainoaa ei-jouluista pakettipaperia, jonka löysin. Kaipa nuo kukkaset sopii ihan hyvin differentiaali- ja integraalilaskentaan... Päällystäminen paperilla oli muuten huomattavasti helpompaa kuin kontaktimuovilla kirjojen päällystäminen!


Voilà, siinä se nyt on! Takuu-uniikki vihko. Kyllä se varmaan asiansa ajaa, jos kansien selkämys ei petä... Ihan lopuksi lisäsin kanteen kermanvalkoisen lapun, omaa nimeä varten. Tuonne on muuten jo tehty tehtäviä, palautettavista jäljellä enää 63/70! Eli ei musta siis sitä kirjansitojaa, mutta ehkä pirteän vihkon voimalla matemaatikko jonain päivänä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti