HUI! VI!

Tämä huivi on esiintynyt blogissa aiemminkin, tosin sillä kertaa se oli vitriinissä eikä lainkaan yhtä hyvin esillä.. Sovitaan, että se on ajankohtainen nyt, koska puikoilla on jälleen huivi..

 

 

 HuiVi on saanut alkunsa käsityön kurssilla, ja se on tehty vanhoista pellavalangoista, joita koululla sattui olemaan pieninä nöttösinä.

 Mitä: HuiVi
Miten:3,5 pyöröpuikoilla neuloen
Mistä: 60-luvun mysteeripellavat

 

Loppuun voisi todeta, että padappappappaaaaaa aim laaving it!

Viikon luontoääni

Ja tässä, rakkaat katsojat, näette yhden tämän ympäristön tyypillisimmistä lajeista. Se ei ole uhanalainen, päin vastoin, niitä riittää lähes riesaksi asti. Laji on levinnyt ympäri maailman, ja Suomessa se esiintyy erittäin runsaslukuisena. Tätä kaveria kutsutaan IKUISUUSPROJEKTIksi. Sille on tyypillistä kasvaa ajan myötä. Lajilla on myös aivan erityinen ääntelytapa. Se nimittäin kykenee telepaattisesti viestimään ohikulkijoiden kanssa. Tyypillistä IKUISUUSPROJEKTIn ääntelyä ovat "pitäisi kyllä.." ja "ei kyllä jaksaisi.." -alkuiset kirkaisut, sekä harvinaisempi "nyt kyllä.." -alkuinen kutsuhuuto. Tämä näkemämme IKUISUUSPROJEKTI on alalajiltaan Peittoprojekti. Peittoprojektit lisääntyvät täysin päinvastoin kuin ameebat, jotka jakautuvat. Täysikasvuinen Peittoprojekti nimittäin koostuu useasta nuoresta yksilöstä. Näin Peittoprojekti saavuttaa sukukypsyytensä, jolloin se alkaa lähettää aivan uudenlaisia kutsuja: "Mitäpä jos aloittaisin toisen..." ja "Tuon kanssa sopisi kyllä...". Näin Peittoprojektit ja muutkin IKUISUUSPROJEKTIt leviävät vaarallisen kovaa vauhtia. Vain aika näyttää, miten IKUISUUSPROJEKTIen leviäminen vaikuttaa muuhun lajistoon.

 Yllä voitte nähdä IKUISUUSPROJEKTIn munia...

 ....Tässä taas on lähikuva nuoren yksilön kuvioinnista...

...Nuoret yksilöt odottavat vielä loppujen munien kuoriutumista, ennenkuin ne alkavat yhdistymään täysikasvuiseksi olennoksi.




P.S. Kuuliko kukaan muu päässään Avaran luonnon lukijan äänen lukiessaan tekstiä?

Aika kesäistä

Kesä. Värit. Ehkä musta tuleekin luontokuvaaja isona?


P.s. Ne sukat, jotka aloitin eilen auringonpaisteessa, valmistuivat tänään. Perussukkaa nirkkoreunalla ja ainaoikeaisella tiimalasikantapäällä... Oikeastaan aika samanoloiset kuin edellisetkin sukat, alun joustimen sijaan oli vain nirkkoreuna... Valitettavasti kuvatodisteet puuttuvat!

Onnea on

Neuloa villasukkaa auringonpaisteessa. Vapaapäivä. Ei kiire mihinkään.

(Pakko on kuitenkin tunnustaa, että pian kävi ilma turhankin lämpimäksi tähän touhuun, joten siirryin viileämmille vesille, varjoon.)

Mitä saadaan jos risteytetään sitrushedelmiä ja tiikeri?...

...No maailman kivoimmat perussukkaset tietysti!

Nää vasta valmistuivat ja nyt jo ovat ihan suosikit!

Mitä: perussukkaa
Mistä: 4-säikeinen Step (100g/420m)
Miten: 2,5 sukkapuikoilla

 

Oon muuten aika ylpeä itsestäni, nämä ovatkin ensimmäiset sukat näin ohuesta langasta, jotka  eivät ole kokoa vauva, ja jotka olen saanut valmiiksi. Yritin keväällä tehdä näistä perussukkia, joiden varret olisivat olleet kokonaan joustinneuletta, ja joihin olisi tullut ranskalainen kantapää. Pääsin ensimmäisen sukan kantapäähän, kun lanka alkoi kertoilla minulle, miten se ehdottomasti halusi tulla joksikin ihan muuksi isona. Hauduttelin siis lankaa kaapissa, kunnes kesäkuun lopulla päätin, että nyt kyllä otan ja teen tästä langasta omaan jalkaan sukkaset.

 

Näissä tikruissa on siis suurin osa lyhyestä varresta sileää, ja kantapääkin vaihtui ainaoikeaiseen tiimalasiin. Näin langan värjäys pääsee kivasti esiin (lue: näin laiska neuloja sai valmista mahdollisimman nopeasti). Nämä värit on kyllä muutenkin ihan mulle luodut, ehkä nyt on menossa vähän sellainen oranssi kausi... Ehdin kyllä kuulla näistä sellaistakin kommenttia, että muuten värit ovat ihan kivat, mutta tummanvihreät läiskät näyttävät ihan mädiltä kohdilta (minusta ne ovat juurikin niitä tiikerin raitoja). Ei se mitään, nää onkin nyt mun ihan ikiomat mätääntyneet sitruunatiikerit <3