Ich liebe Berlin

Olin joulukuun puolenvälin paikkeilla viikon Berliinissä. Kyseessä oli jonkin sortin oppilasvaihto, ja jos ei siellä mitään muuta oppinut, niin ainakin sekä englannin että saksan puhumisrohkeuteni kasvoi huimasti. Oli tosi upeaa, kun pystyi katsomaan animaatioelokuvan, tilaamaan ruokaa, ja keskustelemaan hostini isoäidille - saksaksi! Muistin jopa teititellä, ja tulin ymmärretyksi, vaikka yhden kurssin saksanopiskelun jälkeen ääntäminen on vähän mitä on, ja sanastoa ja rakenteitakin on mielessä kovin vähän. Opettelinkin viikon aikana mm. käyttämään perfektiä. Oli mielenkiintoista, kun hostini äiti selitti asiaa englanniksi, välillä vaihtaen kieltä saksaksi.. Siinä tilanteessa oppi paljon nopeammin, kuin luokassa istuessa! Onneksi ranskan opiskelusta oli apua tuon asian oppimiseen..

 

Tässä vielä joitakin kuvia. Ne tosin huijaavat, aurinko paistoi vain yhtenä päivänä.. Tosin eipä kamerakaan keikkunut matkassa niin paljon kun oli sumuista... Siksi kuvat ovat suurimmaksi osaksi East Side Gallerylta. Se on Berliinin muurin pätkä, joka on jätetty pystyyn ja johon taiteilijat ovat saaneet maalata kuvia
.

 

 

Tämän lähemmäs metsää emme Berliinissä päässeet.

 

Tästä maalauksesta ensimmäiseksi tuli mieleen ruuhkainen metro (olihan sellaisella saatu kulkea jo useampi päivä) tai mahdollisesti koulun ruokalan ovet, kun nälkäiset oppilaat ryntäävät niistä sisään heti ruokavälkän alkaessa... Tarkemmin ajateltuna se taitaa kuitenkin esittää muurin murtumishetkeä.

 

Tämä kaveri oli niin hyväntuulisen oloinen, että siitä oli pakko näpsäistä kuva! Tästä tuli välittömästi mieleen ikomiblogin Inari ja ja oikeastaan koko Hupsistarallaa-blogi.

Ja viimeisimpänä, mutta oikeastaan koko reissun tärkeimpänä nähtävyytenä...

 

Fernsehturm! Vähän meinasi jo toivo pettää kun toisiksi viimeinenkin päivä vietettiin sumuisissa merkeissä, mutta onneksi viimeisenä päivänä oli kirkasta! Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin...

Lomaudutaan!

Vihdoin se alkoi; joululoma. Mahtavaa kun pääsee hölläämään tahtia pariksi viikoksi ja ehkä näkemään vähän kavereitakin. Joulun tunnelma on myös ihana, joulu onkin varmaan sydämellisin juhla kaikista. Musta on aivan ihanaa muistaa toisia lahjoilla, vaikka useimmiten lahjusten hommaaminen jää ihan viime tippaan. Näin myös tänä vuonna... Lopulta suunnilleen kaikki joululahjat jäivät kuvaamatta, ja yhdet sukat (Luihussukat) lähtivät uutta kotia kohti vain puoliksi pääteltyinä, huolimatta massiivisista päättelysulkeisistani edellisenä yönä... Lupasin kuitenkin, että jos lahjan saaja on tyytymätön, voi hän palauttaa sukat minulle pääteltäviksi loman jälkeen...

Tulin myös juuri tiistaina kotiin Berliininreissulta. Siitä lisää myöhemmin.. Kaikki hurjan monta täällä kävijää saattekin ihailla sitten saksalaisten talojen seiniä! (olipas erikoinen lauserakenne tossa edellisessä...)

HAUSKAA JOULUNODOTUSTA!

Kaurapuuropiirakkaa

Tällaiset kaurapuuron väriset piirakkasukat tuli pyöräytettyä.



Malli on varmaan perinteisistä perinteisin. Nää oli kyllä maailman nopeimmat neulottavat! Eikä käynyt neulominen tylsäksi väristä huolimatta.



Oma käsi on ehdottomasti paras sukan mallaamisessa, jos ei satu olemaan sopivia jalkoja paikalla, vai miten se menikään...


Sain tuliaisia Saksasta! Vielä kun osaisi saksaa kunnolla.. Onneksi kuvia voi tutkailla kielitaidottomuudesta huolimatta.



Sieltä lehden sisäpuoleltahan löytyikin sitten suloisimmat pöllösukkaset ikinä!

Vielä täytyy yksi juttu esitellä...


Nää on nimittäin mun kaikkien aikojen lempilapaset, Tassulapaset. Ne onkin tikuteltu jo viime talvena, mutta pakkohan ne oli tänne laittaa. Malli omasta päästä, ilman peukalokiilaa, paitsi tassukuvion ruutupiirros on otettu jostain Novitan lehdestä.