tiistai 6. lokakuuta 2015

Suojaväritys kunnossa!

Mua vaivasi tässä taannoin pahemman luokan neuleplääh. Selailin sukkien, lapasten, huivien ja vaikka minkä ohjeita ja hipelöin lankakeriäni, mutta mikään ei oikein sytyttänyt. Olin jo vaipua epätoivon kässättömään kuiluun. Sitten koin valaistumisen. Siis kirjaimellisesti, aurinko paistoi suoraan silmiini keltaista valoaan. Tien varrella oli keltaisia auringonkukkia. Syksyn ensimmäiset keltaiset lehdet suorastaan hyppivät silmille. Kotiin päästyäni huomasin pöydälläni kerän keltaista lankaa. Ihkua Sukka-Puffaa värissä OHO!. Se oli jäänyt jostain syystä ulos lankakassista. Tuolilla, pöydän vieressä, oli puoliksi parsitut palmikkosukat (jotka ovat nyt jo kokonaan parsitut ja taas täyskäytössä). Kemian ylioppilaskirjoituksiin oli aikaa kaksi päivää. Olosuhteiden pakottamana laitoin silmukat puikoille ja päästelin menemään.


Ensimmäinen sukka valmistui kirjoituksia edeltävänä iltana. Toinen sukka oli valmis maanantaina. Koon 36-37 sukkiin ei siis kulunut viikkoakaan, ja toki käytin siis aikaani paljon muuhunkin kuin sukkiin. Näissä on käytetty 2,5mm puupuikkoja, ja sitä ihanaa keltaista Sukka-Puffaa. Mallikerta on apinoitu Paraphernalia-sukista, joiden ilmainen suomenkielinen ohje löytyy Ravelrysta. Palmikkoa lukuunottamatta sukat ovat oman pään tuotosta, niistä muunmuassa löytyy se sama iänikuinen ainaoikeainen tiimalasikantapää.

Alemmassa kuvassa näkyy sukkien väri paremmin, nämä jalassa voisi maastoutua lehtikasaan eikä kukaan tajuaisi, että siellä piileskelee joku. Ylemmän kuvan funktio on esitellä palmikkoa. Jos se vaikka näkyisi semisolidista keltaisesta vaikka taustana on koulun tiiliseinää.


Nyt kun neuleplääh on selätetty, ovat puikot taas suihkineet ahkerasti. Nytkin päättelyä odottavat yhdet sukat ja toiset ovat terää vaille valmiit. Peittojakin on kesken, mutta ne nyt ovatkin jämälankaikuisuusprojekteja, joihin käytetään muiden töiden jätökset. Villapaita sensijaan toivottavasti valmistuu pian. Ehkä.