The Suutariteoria

Kaikki ovat varmaankin kuulleet, mitä sanotaan suutarin lapsista ja kengistä. Itsehän en ole suutari, eikä minulla ole lapsiakaan, mutta sukkia sen sijaan tehtailen ja aina niitä saa olla paikkaamassa! Parsimusliukuhihnan varrella onkin syntynyt teoria (toiminee suutareihinkin), jonka mukaan neulojalla voi olla sukkia laatikot väärällään, mutta silti hän kulkee (myös) risoissa, parsituissa, uudelleen teritetyissä, uuden pohjan saaneissa ja mitä mielikuvituksellisimmin tavoin kasaan korjatuissa villureissa. Se taas johtuu yksinkertaisesti siitä, että neulojalla on muodostunut kuhunkin sukkaan tunneside. Kaikki sukat ovat tärkeitä, ja niiden siirtyminen autuaammille villasukkamaille tietäisi ammottavaa aukkoa villasukkalaatikkoon. Mikä sitten neuvoksi, jos tuleekin sellainen tilanne, että aamulla tarvitsisi juuri niitä tiettyjä vaaleanpunaisia pitkiä palmikkosukkia, ja ne olisivat jo villiksien taivaassa? Eihän niitä yksinkertaisesti raaski heittää pois, olkoonkin, että ne muistuttavat jo hieman Frankensteinin hirviötä. Olipa taas hyvä idea korjata varsi ruuveilla ja muttereilla. Ja sitä rataa.

Heureka!-hetken jälkeen aloin pohtia, kuinka monta paikkaa on villasukissa vielä ihan sopiva määrä, missä menee se kuuluisa raja. Missä vaiheessa täytyisi osata päästää rakkaat ystävät, jalkaan sopiviksi muovautuneet, kärsimyksistään. Onko kaksi paikkaa sukassa jo liikaa? 

Tätä siis mietin parsiessani. Parsimiseen kuluikin hyvin aikaa, kuvasta laskien parsin tänään kuusi eri kokoista reikää. Kaikki oranssilla fingering-paksuisella Stepillä, koska sitä nyt sattui olemaan sopivan kokoinen jämäkerä, jota en ollut vielä käyttänyt peittoprojektiin. Onko muuten teidän mielestänne paikkojen värillä väliä?

Näissäkin kolmessa sukkaparissa on nyt yhteensä yhdeksän (9!!!) paikkaa. Joku viisaampi(ko?) luopuisi niistä jo, mutta enhän minä vielä pysty. Sitä paitsi tajusin, että kahdet näistä sukista olen tehnyt blogin olemassaoloaikana, eikä niitä vaan koskaan ole täällä esitelty.

Näissä sukissa on ainaoikein tiimalasikantapää, lankana jotain mysteerivillasekoitetta, juoksevuudeltaan n. 420m/100g ja puikot olivat 2,5mm bambuiset. Kuviona neidon kyyneleitä. Varsi on ehkä 15cm pitkä.

Toisissa sukissa on muistaakseni samanmerkkistä lankaa kuin noissa edellisissä, puikot olivat samat ja kuvio apinoitu näistä. Nämä sukat ovat käytännössä varrettomat, sillä kyseessä oli saatu jämäkerä. Ja kantapää on taas sama, aina oikein ja tiimalasi. Miten niin kaavoihin kangistunutta?

Loppukevennyksenä vielä kuva sukista, jotka ovat laskujeni mukaan kymmenestä kohdasta parsitut ja lisää reikiä näyttäisi olevan tulossa. Päätettävä siis olisi, antaako sukkaraasuille armonisku vai pitkittääkö niiden elämää vielä vähän.

Minua kiinnostaisi nyt kovasti tietää, millainen teidän muiden sukkatilanne on. Löytyykö pelkästään priimakuntoisia valioyksilöitä vai onko kaapissa tilaa vanhemmille ja raihnaammillekin tapauksille? Kuinka monta paikkaa on vielä sopiva määrä? Onko paikan värillä väliä? Onko sinulla painavaa asiaa parsimisesta? 

Karkauspäivän kavaljeeri

Ennen joulua

sinut kohtasin.

Olit lankoina laatikossani,

ohjeena ravelryjonossani.

Unelmieni kavaljeeri!

Lahjakasan alle

hautauduit.

Sua hädissäni etsin,

hiljaa mielessäni huusin:

"Rakas, älä mee!"

Puikot koivupuiset kaivoin

nelimilliset.

Sut kasan alta vaivoin

löydetyksi sain.

Ei hätää lain!

Nasta laudassa sitten

puikot suihkivat,

mielessäni tanssiaiset,

ystävänpäivä,

valmistuit ajoissa!

Ja mukanani kuljit,

nukuit kanssain teltassa,

käsiäni lämmitti

alpakkavillasi.

Eipä palele ei!

Vähän muutoksia ohjeen

peukaloon mä tein,

kas nykyaikana on

näppärämmät

Somettajan Sormet!

Yhteiskuvaa kanssas

sain odottaa pitkään.

Vaan mikä oisi parempaa

kuin kanssasi karkauspäivänä 

matkustaa?

On mulla siis oivat lapaset,

villaiset ja lämpimät,

en saanut mä hamekangasta

(enkä sormusta, kun joku tuttu kuitenkin kauhistuu,

ei kosintaan kääntynyt mulla suu,

tai kellään muullakaan,

tää runoilua varten on vaan)

on onnea kun on

lapaseni Chevalier.

-Vilja

Alkoi kovasti runoiluttamaan nämä kavaljeerit, koittakaa kestää. Runoiluttaako ketään muuta koskaan?

Setämiehen kanssa kurssilla

Olen nyt talvella käynyt partionjohtajan peruskurssin koulutusviikonloput. Ensimmäiselle kurssiviikonlopulle otin mukaani lankaa ja puikot, nyt toisena viikonloppuna minulla oli jalassani uudet sukat.

Lankana sukissa oli Puffalan sukkapuffa, värissä Setämies. Olin ostanut kyseisen vyyhdin viime keväänä, kun tarvitsin jonkun kivan leirineuleen. Sen kertaiset sukat eivät kuitenkaan päässeet vartta pidemmälle, kun ne saivat purkutuomion. Ihan tyhmät sukat.

Nyt olosuhteet sukkien tekemiselle olivat paremmat, en tuntenut kurssilta etukäteen ketään ja ensimmäisenä viikonloppuna oli jonkin verran istuvaa työskentelyä. Lisäksi minulla sattui nyt olemaan tarve tavallisille hillityn harmahtaville perusvillasukille. Ohuille sellaisille. Siispä 2,5mm koivupuikoilla tikuttamaan! Varteen tein nirkkoreunan ja kantapää on (ylläripylläri) ainaoikea tiimalasi. Kärjessä on leveä nauhakavennus. Näistä tuli nyt mun ihan omat pj-sukat, ja hyvät onkin!

Kurssilla oli tosi hauskaa, molempina viikonloppuina, mutta varsinkin nyt tällä jälkimmäisellä, kun porukka tunsi toisensa paremmin. Kurssilta sai partiointiin uutta virtaa ja uusia työkaluja,, sekä tietysti paljon uusia partiokontakteja ja kavereita ympäri piiriä. Suunnitelmissa on tehdä yhteistyötä osan kanssa myöhemminkin.

Kurssilla tehtiin myös ehkä pj:n näkyvin ja tunnistetuin tuntomerkki, woggle, jota suomeksi kutsutaan osmonsolmuksi. Tosin nyt viikonloppuna kuulin, että sen oikea nimi on josefiinansolmu ja osmonsolmussa on enemmän kertauksia... Tiedä häntä! Odotan kuitenkin innolla, että saan johtamisharjoitustyön tehtyä ja saan valtakirjan ja luvan pitää tätä nahkanyörisolmua huivissani!

Pj-kurssilta kiidin kuin tuuli päivärippikoulun ensimmäiseen tapaamiseen. Iltamessun jälkeen yksi herttainen täti tuli kehumaan syksyllä neulomiani Dithereitä. Oli kuulemma ehtoollisen aikana ihastellut niitä kovasti. Lämmitti kovasti mieltäni rankan viikonlopun jälkeen, kyllä kaikki neulovat(kin) toverit on ihania!

Wanhoja juttuja

Tuossa haasteeseen vastaamisen lomassa aloin tutkia tietokoneen syövereitä, ja sieltähän löytyi vaikka mitä jännää. Ajattelin jakaa joitain juttuja kuvien muodossa.

Tassu-lapaset. Tein nämä lapaset ysiluokalla, samalla kun luin Tuntematonta sotilasta. Nää lapaset olivat mun ensimmäinen kirjoneuletyöni, mutta niistä tuli siitä huolimatta ihan hyvät. joustin vaan oli vähäsen löysä. Lapaset palvelivat hyvin pulkkamäissä ja muissa, mitä nyt vähän rähjääntyivät reissussa. Lopulta niille kävi niin hassusti, että ne joutuivat tulilinjalle (joku haava tais tulla ehkä...) ja haavoittuivat, kuin Susi ikään. Eikä ollut Rokkaa pelastamassa. Kyllä ne vielä leirikäytössä menee, ei ne ihan täysin kuollut, mutta nyt en oikeastaan edes tiedä, missä nämä on. Toivottavasti ne löytyvät.

Tämä kuva on otettu autossa matkalla pohjoiseen, vissiinkin juuri silloin ysiluokan jälkeisenä kesänä. Nuo sukat ovat nyt kaverillani, ja niissä on reikä pohjassa. Pitäisi vissiin tarjoutua parsimaan se. Tai sitten kaverin on korkea aika saada taas sukat lahjaksi.

Nämä valkoiset pitsisukat ovat uudempaa tuotantoa. Tein ne tänä keväänä ylppärilahjaksi yhdelle kaverille, jolla on ihan älyttömän pieni jalka. Osasin kai onneksi tehdä oikean kokoiset sukat...

Tässä on kevätjuhlamekko, josta puhuin tässä postauksessa. Hiiteen blogikulissit, tässä näkyy ainakin hyvin koulumme kässänluokan sotkuisuus. Tuota mekkoa tosiaan väänsin ilman kaavoja kevätjuhlaa edeltävän iltapäivän koululla, kun kaikki muut olivat kotona. Mekko on kiva, ja se on päässyt käyttöön muihinkin tilaisuuksiin.

Tällaista tällä kerralla, ensi kerralla ehkä jotain tuoreempaa. Löytyisiköhän teiltä muiltakin jotain esittelemättä jääneitä tärkeitä juttuja?

Kaupungin moniydinmalli

Kävipä kerran niin, että kovin peitotutti. Siitäkin on jo vuosi... 

Sopivat langat piti löytää, ja tietenkin keksiä jonkinlainen idea siitä, millaisen torkkupeiton tekisin. Luin samaan aikaan maantieteen toista kurssia, ja siellä käsiteltiin kaupunkeja. Kuva kaupungin moniydinmallista sytytti lampun pääni päällä. Enää tarvitsi pohtia, miten kaupunki rakentuisi.

Päädyin perinteisiin isoäidinneliöihin ja ryhdyin työhön ilman aikomustakaan saada työstä mitenkään järkevän muotoista. Siitä tuli lopujen lopuksi iso, niin iso, että siihen voi kaksikin väsähtänyttä opiskelijaa kääriytyä samaan aikaan. Se onkin ollut jo kovassa käytössä.

Työn värit näkyvät parhaiten ensimmäisessä kuvassa, jälkimmäisistä ehkä saa jotain osviittaa muodosta. Niin ja lanka oli isoveljeä suurimmaksi osaksi (jämät käytetty edellisen postauksen patalappuun), ja sen lisäksi nallea ja vuorelman vetoa kaksinkertaisina. Eli paksua villasekoitelankaa kutosen koukulla. Toimii.

aika syksyistä

 

Tongin perjantaina jämälankapussiani, ja löysin paljon syksyisiä värejä. Sain loistoidean ja kerin niistä kaksi kerää vielä sen aamun aikana. Keristä raidoittamalla syntyi kaulahuivi, joka varmaankin jää omaa kaulaa lämmittämään.

 

 

Mitä: kaulahuivi

Mistä: jämistä

Miten: neuloen 3.5 sukkapuikoilla

 

Ja koska olen aina ajoissa enkä ikinä yhtään mattimyöhänen, niin päätin osallistua tällä Silmukan saalistus - ja Pipon ytimestä -blogien Silmukan ytimestä -haasteeseen, jonka syyskuun aiheena oli ruska. Aikaa osallistuahan oli syyskuun loppuun asti, ja sain huivin valmiiksi puolisen tuntia sitten.

 

Myöhäinen tai ei, mutta padappappappaaa aim laavin it!

Späideri + maid of the river = totta

Tällaista tällä kertaa. Valmista tuli jo aiemmin, mutta sain aikaiseksi päätellä tämän vasta eilen.

Mitä: ainaoikeinhuivia omasta päästä

Mistä: merinolankaa, 420m/100g, vähän päälle 100g

Miten: neuloen 3,5 pyöröpuikolla

Tää on ihan huippupitkä ja huippupehmeä ja huippuihana! Langasta piti tulla alunperin sukat, mutta langan kestävyys alkoi epäilyttää, kun käytän kuitenkin villasukkia joka päivä ympäri vuoden. Huivina se on varmaankin ihan parhaimmillaan. :) Nähtäväksi jää päätyykö tämä ihanuus omaan kaulaan vai läytääkö se myöhemmin uuden kodin... Täytyy muuten tässä kohtaa kehuskella, että kun monessaa blogissa näkyy niitä kaikenkarvaisia kuvausassistentteja, niin mullapa olikin tuollainen linssilude-hämis apuna!

Olen myös saanut taas pari tiskirättiä valmiiksi, nämä ovat kierrätyspuuvillalangasta virkatut. Oikeasti ne ovat tummemman harmaat, mutta aurinko paistoi hurjan kirkkaasti, joten.. Näillä mennään, ja aurinkoisia syyspäiviä saisi mun mielestä olla edessäpäin vielä monen monta. On tää syksy vaan niin lempparivuodenaika nykyään!

Ja Punahilkan ja sudenkin harmaan...

Tällaista tällä kertaa. Sain loistoidean harmaasta hartiahuivista vain muutama päivä ennen joulua, ja pakkohan se oli toteuttaa! Eikun siis puikot suihkimaan...

Mitä: Kolmiohuivi
Millä: 5mm pyöröpuikot ja 7mm virkkuukoukku
Mistä: 7veikan jämistä

Aatonaattoiltana projekti näytti vielä tältä...

 

..Sitten kokeilin virkata jotain pitsinsuuntaista reunoihin, jottei työ olisi liian harmaa... Vaikka Ismon sanoin "Harmaa on hyvä väri".

 

Lopulta huivi näyttikin paljon kiinnostavammalta... Lahjan saajakin kuulemma tykkäsi, toivoi vielä toista pitsikerrosta reunaan. Ihan hyvä lankakeränloppujen loppusijoituskohde, harmaita olikin jäänyt joululahjojen teosta paljon. Vähän kyllä rupesi tympimään loppuvaiheessa mustia kerroksia vääntäessä.. Ei ikinä enään mitään mustaa! (En itsekään taida uskoa tuota..)

//EDIT: nyt pitäisi näkyä kuvien..

Poutapilven laitaa aina ääriin maan...

Siinä se kaappi nyt on, jonne armaat neulomukset ynnämuut on sullottu. Oli muuten harvinaisen vaativa homma löytää riittävästi nuppineuloja töiden kiinnittämiseen! Näistä siis huivi, huivi ja portfolio olivat kässänkurssilla tehtyjä, loppuja olen tehnyt muutenvaan viime jakson aikana... tosin sekaan ovat eksyneet myös jäämerisukat, jotka syntyivät jo kesällä!

Tässä vielä vitriinistä kuvaa. näkyy muuten kuvaajan kivaakin kivempi koulureppu heijastuksena!


Nämä kaverit onkin jo täällä esitelty..



...nämä taas esitellään myöhemmin tarkemmin...


Blogin mainontaa.. :D eriparipeukkulapaset. Tuolla mallilla olenkin tehnyt jo aiemmin yhdet, tosin ne ovat aika paljon värikkäämmät... Täyskäytössä ne kyllä ovat ja kuulemma on juuri sopivat.


Tänään olikin kirpsakka ilma kun pääsin koululta lähtemään kera ystäväin, mutta niin ihanan näköistä että pakko oli pari kuvaa napsaista.



Toivottavasti tänätalvena tulisi paljon hyviä lumisia kelejä, tällainen sää on kyllä paras! Vaikka kyllä se lumisotakin on ihan kivaa... ;)

Kaurapuuropiirakkaa

Tällaiset kaurapuuron väriset piirakkasukat tuli pyöräytettyä.



Malli on varmaan perinteisistä perinteisin. Nää oli kyllä maailman nopeimmat neulottavat! Eikä käynyt neulominen tylsäksi väristä huolimatta.



Oma käsi on ehdottomasti paras sukan mallaamisessa, jos ei satu olemaan sopivia jalkoja paikalla, vai miten se menikään...


Sain tuliaisia Saksasta! Vielä kun osaisi saksaa kunnolla.. Onneksi kuvia voi tutkailla kielitaidottomuudesta huolimatta.



Sieltä lehden sisäpuoleltahan löytyikin sitten suloisimmat pöllösukkaset ikinä!

Vielä täytyy yksi juttu esitellä...


Nää on nimittäin mun kaikkien aikojen lempilapaset, Tassulapaset. Ne onkin tikuteltu jo viime talvena, mutta pakkohan ne oli tänne laittaa. Malli omasta päästä, ilman peukalokiilaa, paitsi tassukuvion ruutupiirros on otettu jostain Novitan lehdestä.