Sarvihaara

Päätin syksyllä, että neulon joululahjoiksi lähinnä lapasia, kun sopivia lapaslankoja sattui olemaan varastossa. Halusin ehdottomasti neuloa palmikoita, koska palmikotutti kovin. Aikani lapasohjeita selailtuani päädyin tekemään peuransarvet.

Lapasten teossa käytin koivuisia 4mm sukkapuikkoja. Lankana oli Dropsin Lima, jossa on alpakkaa ja villaa. Näistä kuulemma tulikin ihanan lämpimät lapaset! Neulominen sujui jouhevasti ja palmikonkiertojen vuoksi mielenkiinto pysyi hyvin yllä. Loppujen lopuksi alkuperäisestä ohjeesta päätyi valmiiseen neuleeseen vain palmikko. 

Ohjeen nimestä, kuviosta, lapasten väristä ja kuvauspaikasta lammen rannalla tuli mieleeni Harry Potter ja Azkabanin vanki, tarkemmin se kohta, jossa sanotaan, että "Sarvihaara laukkasi viime yönä". Minäkin laukkasin äkkiä sadetta pakoon nämä kuvattuani, joten olkoot sitten Sarvihaarat. Ei ollenkaan huono nimi Potter-fanille päätyneille lapasille.

Suojaväritys kunnossa!

Mua vaivasi tässä taannoin pahemman luokan neuleplääh. Selailin sukkien, lapasten, huivien ja vaikka minkä ohjeita ja hipelöin lankakeriäni, mutta mikään ei oikein sytyttänyt. Olin jo vaipua epätoivon kässättömään kuiluun. Sitten koin valaistumisen. Siis kirjaimellisesti, aurinko paistoi suoraan silmiini keltaista valoaan. Tien varrella oli keltaisia auringonkukkia. Syksyn ensimmäiset keltaiset lehdet suorastaan hyppivät silmille. Kotiin päästyäni huomasin pöydälläni kerän keltaista lankaa. Ihkua Sukka-Puffaa värissä OHO!. Se oli jäänyt jostain syystä ulos lankakassista. Tuolilla, pöydän vieressä, oli puoliksi parsitut palmikkosukat (jotka ovat nyt jo kokonaan parsitut ja taas täyskäytössä). Kemian ylioppilaskirjoituksiin oli aikaa kaksi päivää. Olosuhteiden pakottamana laitoin silmukat puikoille ja päästelin menemään.

Ensimmäinen sukka valmistui kirjoituksia edeltävänä iltana. Toinen sukka oli valmis maanantaina. Koon 36-37 sukkiin ei siis kulunut viikkoakaan, ja toki käytin siis aikaani paljon muuhunkin kuin sukkiin. Näissä on käytetty 2,5mm puupuikkoja, ja sitä ihanaa keltaista Sukka-Puffaa. Mallikerta on apinoitu Paraphernalia-sukista, joiden ilmainen suomenkielinen ohje löytyy Ravelrysta. Palmikkoa lukuunottamatta sukat ovat oman pään tuotosta, niistä muunmuassa löytyy se sama iänikuinen ainaoikeainen tiimalasikantapää.

Alemmassa kuvassa näkyy sukkien väri paremmin, nämä jalassa voisi maastoutua lehtikasaan eikä kukaan tajuaisi, että siellä piileskelee joku. Ylemmän kuvan funktio on esitellä palmikkoa. Jos se vaikka näkyisi semisolidista keltaisesta vaikka taustana on koulun tiiliseinää.

Nyt kun neuleplääh on selätetty, ovat puikot taas suihkineet ahkerasti. Nytkin päättelyä odottavat yhdet sukat ja toiset ovat terää vaille valmiit. Peittojakin on kesken, mutta ne nyt ovatkin jämälankaikuisuusprojekteja, joihin käytetään muiden töiden jätökset. Villapaita sensijaan toivottavasti valmistuu pian. Ehkä.

Saarisukkaa

Viime kesänä leireilin yhdeksän päivää keskellä järveä. Siis saaressa, en veneessä. Menossa mukana oli myös ystävä, jolla ei ollut villasukkia mukana. Kovasti suretti katsoa, kun toinen painoi menemään viitisen numeroa liian suurissa lainavillasukissa, joten päätin neulaista hänelle sopivammat heti kotiin päästyäni.

Tuollaiset lyhytvartiset niistä sitten tuli, neuloin nämä kahdessa päivässä heti leiriltä tultuani. Ajattelin, että alpakkasukat olisivat lämpimät ja varmasti riittävän pehmeät, joten käytin näihin Langin Novenaa, jota löytyi omasta kaapista. Näihin kuluikin lähes koko Novenavarasto, loput virkkasin peittoon, joka toivottavasti joskus valmistuu. Puikkoina oli 3mm bambupuikot.

Tosiaan, sukat ovat odottaneet kesästä saakka että pääsen kyseisen ystävän kanssa taas leireilemään Saareen, koska eihän näitä nyt missään muualla olisi voinut luovuttaa. Samalla saatiin välttämättömät todisteet blogia varten. Kivaa oli, taas kerran. Toivottavasti pääsee taas pian uudestaan tuonne, koska onhan toi nyt ihan mielettömän ihana paikka!

Kaiken kadonneen aarteen metsästyksen lomassa ehti myös neuloa pätkän keltaista sukkaa, katsotaan jos siitä vaikka isona tulisi jotain.

aika syksyistä

 

Tongin perjantaina jämälankapussiani, ja löysin paljon syksyisiä värejä. Sain loistoidean ja kerin niistä kaksi kerää vielä sen aamun aikana. Keristä raidoittamalla syntyi kaulahuivi, joka varmaankin jää omaa kaulaa lämmittämään.

 

 

Mitä: kaulahuivi

Mistä: jämistä

Miten: neuloen 3.5 sukkapuikoilla

 

Ja koska olen aina ajoissa enkä ikinä yhtään mattimyöhänen, niin päätin osallistua tällä Silmukan saalistus - ja Pipon ytimestä -blogien Silmukan ytimestä -haasteeseen, jonka syyskuun aiheena oli ruska. Aikaa osallistuahan oli syyskuun loppuun asti, ja sain huivin valmiiksi puolisen tuntia sitten.

 

Myöhäinen tai ei, mutta padappappappaaa aim laavin it!

Späideri + maid of the river = totta

Tällaista tällä kertaa. Valmista tuli jo aiemmin, mutta sain aikaiseksi päätellä tämän vasta eilen.

Mitä: ainaoikeinhuivia omasta päästä

Mistä: merinolankaa, 420m/100g, vähän päälle 100g

Miten: neuloen 3,5 pyöröpuikolla

Tää on ihan huippupitkä ja huippupehmeä ja huippuihana! Langasta piti tulla alunperin sukat, mutta langan kestävyys alkoi epäilyttää, kun käytän kuitenkin villasukkia joka päivä ympäri vuoden. Huivina se on varmaankin ihan parhaimmillaan. :) Nähtäväksi jää päätyykö tämä ihanuus omaan kaulaan vai läytääkö se myöhemmin uuden kodin... Täytyy muuten tässä kohtaa kehuskella, että kun monessaa blogissa näkyy niitä kaikenkarvaisia kuvausassistentteja, niin mullapa olikin tuollainen linssilude-hämis apuna!

Olen myös saanut taas pari tiskirättiä valmiiksi, nämä ovat kierrätyspuuvillalangasta virkatut. Oikeasti ne ovat tummemman harmaat, mutta aurinko paistoi hurjan kirkkaasti, joten.. Näillä mennään, ja aurinkoisia syyspäiviä saisi mun mielestä olla edessäpäin vielä monen monta. On tää syksy vaan niin lempparivuodenaika nykyään!

Tää taitaa olla sateenkaaren pää

Tänään olen kiitollinen syksystä. Aurinkoisesta, kuivasta ja kauniista kelistä, jonka ansiosta ulkona ei voi kävellä hymyilemättä. Kaikista noista väreistä. Siitä, että saan kohta tilkkupeiton valmiiksi. Sammalenvihreän, leijonankeltaisen ja viinimarjanpunaisen maailman kauneimmasta yhdistelmästä. Siitä, että kaksi kertaa tämän viikon aikana on ruokalassa ollut täysin moitteettomasti kirjoitettu ruokalista. Ruotsin kuuntelusta, josta tunnuin ymmärtävän pääasiat. Räkyttävistä pikkukoirista jotka kävelevät vastaan kadulla. Elämästä. Kaikesta.