The Suutariteoria

Kaikki ovat varmaankin kuulleet, mitä sanotaan suutarin lapsista ja kengistä. Itsehän en ole suutari, eikä minulla ole lapsiakaan, mutta sukkia sen sijaan tehtailen ja aina niitä saa olla paikkaamassa! Parsimusliukuhihnan varrella onkin syntynyt teoria (toiminee suutareihinkin), jonka mukaan neulojalla voi olla sukkia laatikot väärällään, mutta silti hän kulkee (myös) risoissa, parsituissa, uudelleen teritetyissä, uuden pohjan saaneissa ja mitä mielikuvituksellisimmin tavoin kasaan korjatuissa villureissa. Se taas johtuu yksinkertaisesti siitä, että neulojalla on muodostunut kuhunkin sukkaan tunneside. Kaikki sukat ovat tärkeitä, ja niiden siirtyminen autuaammille villasukkamaille tietäisi ammottavaa aukkoa villasukkalaatikkoon. Mikä sitten neuvoksi, jos tuleekin sellainen tilanne, että aamulla tarvitsisi juuri niitä tiettyjä vaaleanpunaisia pitkiä palmikkosukkia, ja ne olisivat jo villiksien taivaassa? Eihän niitä yksinkertaisesti raaski heittää pois, olkoonkin, että ne muistuttavat jo hieman Frankensteinin hirviötä. Olipa taas hyvä idea korjata varsi ruuveilla ja muttereilla. Ja sitä rataa.

Heureka!-hetken jälkeen aloin pohtia, kuinka monta paikkaa on villasukissa vielä ihan sopiva määrä, missä menee se kuuluisa raja. Missä vaiheessa täytyisi osata päästää rakkaat ystävät, jalkaan sopiviksi muovautuneet, kärsimyksistään. Onko kaksi paikkaa sukassa jo liikaa? 

Tätä siis mietin parsiessani. Parsimiseen kuluikin hyvin aikaa, kuvasta laskien parsin tänään kuusi eri kokoista reikää. Kaikki oranssilla fingering-paksuisella Stepillä, koska sitä nyt sattui olemaan sopivan kokoinen jämäkerä, jota en ollut vielä käyttänyt peittoprojektiin. Onko muuten teidän mielestänne paikkojen värillä väliä?

Näissäkin kolmessa sukkaparissa on nyt yhteensä yhdeksän (9!!!) paikkaa. Joku viisaampi(ko?) luopuisi niistä jo, mutta enhän minä vielä pysty. Sitä paitsi tajusin, että kahdet näistä sukista olen tehnyt blogin olemassaoloaikana, eikä niitä vaan koskaan ole täällä esitelty.

Näissä sukissa on ainaoikein tiimalasikantapää, lankana jotain mysteerivillasekoitetta, juoksevuudeltaan n. 420m/100g ja puikot olivat 2,5mm bambuiset. Kuviona neidon kyyneleitä. Varsi on ehkä 15cm pitkä.

Toisissa sukissa on muistaakseni samanmerkkistä lankaa kuin noissa edellisissä, puikot olivat samat ja kuvio apinoitu näistä. Nämä sukat ovat käytännössä varrettomat, sillä kyseessä oli saatu jämäkerä. Ja kantapää on taas sama, aina oikein ja tiimalasi. Miten niin kaavoihin kangistunutta?

Loppukevennyksenä vielä kuva sukista, jotka ovat laskujeni mukaan kymmenestä kohdasta parsitut ja lisää reikiä näyttäisi olevan tulossa. Päätettävä siis olisi, antaako sukkaraasuille armonisku vai pitkittääkö niiden elämää vielä vähän.

Minua kiinnostaisi nyt kovasti tietää, millainen teidän muiden sukkatilanne on. Löytyykö pelkästään priimakuntoisia valioyksilöitä vai onko kaapissa tilaa vanhemmille ja raihnaammillekin tapauksille? Kuinka monta paikkaa on vielä sopiva määrä? Onko paikan värillä väliä? Onko sinulla painavaa asiaa parsimisesta? 

Taivaanrannanmaalari

Neuloinpa sitten sukat. Tylsästi taas ihan tavalliset. Nämä näyttävät mielestäni kesäiseltä Saarelta, välissä on vettä ja sitten on mantere tai joku toinen saari, ja sitten puiden takaa näkyy taivasta. Tai jos katsoo suoraan järvelle niin näkyy taivaanranta.

Nämä sukat ovat ehkä kokoa 40-41. Ne on neulottu koon 3 bambupuikoilla 6-säikeisestä Regiasta. Näissä on taas tylsä ja tavallinen ainaoikeainen tiimalasikantapää ja lyhyehköt varret. Vähänkö oon ollut tylsällä päällä.

Sukkien kuvauspäivänä oli vielä lunta, nyt se kaikki on mennyt sateen mukana pois. Ulkona on taas pimeää. Onneksi on eka adventti niin saa edes polttaa viikolla askarreltuja mehiläisvaha-adventtikynttilöitä. Toivottavasti se lumi kuitenkin vielä tulisi takaisin!

Näistä iänikuisista tiimalasikantapäisistä normisukista (onneksi seuraavaksi valmistuu lapasia...) tuli mieleen, että onko muillakin joitain sukkamaneereja, jotka tuntuvat toistuvan sukasta sukkaan?

Wanhoja juttuja

Tuossa haasteeseen vastaamisen lomassa aloin tutkia tietokoneen syövereitä, ja sieltähän löytyi vaikka mitä jännää. Ajattelin jakaa joitain juttuja kuvien muodossa.

Tassu-lapaset. Tein nämä lapaset ysiluokalla, samalla kun luin Tuntematonta sotilasta. Nää lapaset olivat mun ensimmäinen kirjoneuletyöni, mutta niistä tuli siitä huolimatta ihan hyvät. joustin vaan oli vähäsen löysä. Lapaset palvelivat hyvin pulkkamäissä ja muissa, mitä nyt vähän rähjääntyivät reissussa. Lopulta niille kävi niin hassusti, että ne joutuivat tulilinjalle (joku haava tais tulla ehkä...) ja haavoittuivat, kuin Susi ikään. Eikä ollut Rokkaa pelastamassa. Kyllä ne vielä leirikäytössä menee, ei ne ihan täysin kuollut, mutta nyt en oikeastaan edes tiedä, missä nämä on. Toivottavasti ne löytyvät.

Tämä kuva on otettu autossa matkalla pohjoiseen, vissiinkin juuri silloin ysiluokan jälkeisenä kesänä. Nuo sukat ovat nyt kaverillani, ja niissä on reikä pohjassa. Pitäisi vissiin tarjoutua parsimaan se. Tai sitten kaverin on korkea aika saada taas sukat lahjaksi.

Nämä valkoiset pitsisukat ovat uudempaa tuotantoa. Tein ne tänä keväänä ylppärilahjaksi yhdelle kaverille, jolla on ihan älyttömän pieni jalka. Osasin kai onneksi tehdä oikean kokoiset sukat...

Tässä on kevätjuhlamekko, josta puhuin tässä postauksessa. Hiiteen blogikulissit, tässä näkyy ainakin hyvin koulumme kässänluokan sotkuisuus. Tuota mekkoa tosiaan väänsin ilman kaavoja kevätjuhlaa edeltävän iltapäivän koululla, kun kaikki muut olivat kotona. Mekko on kiva, ja se on päässyt käyttöön muihinkin tilaisuuksiin.

Tällaista tällä kerralla, ensi kerralla ehkä jotain tuoreempaa. Löytyisiköhän teiltä muiltakin jotain esittelemättä jääneitä tärkeitä juttuja?

Saarisukkaa

Viime kesänä leireilin yhdeksän päivää keskellä järveä. Siis saaressa, en veneessä. Menossa mukana oli myös ystävä, jolla ei ollut villasukkia mukana. Kovasti suretti katsoa, kun toinen painoi menemään viitisen numeroa liian suurissa lainavillasukissa, joten päätin neulaista hänelle sopivammat heti kotiin päästyäni.

Tuollaiset lyhytvartiset niistä sitten tuli, neuloin nämä kahdessa päivässä heti leiriltä tultuani. Ajattelin, että alpakkasukat olisivat lämpimät ja varmasti riittävän pehmeät, joten käytin näihin Langin Novenaa, jota löytyi omasta kaapista. Näihin kuluikin lähes koko Novenavarasto, loput virkkasin peittoon, joka toivottavasti joskus valmistuu. Puikkoina oli 3mm bambupuikot.

Tosiaan, sukat ovat odottaneet kesästä saakka että pääsen kyseisen ystävän kanssa taas leireilemään Saareen, koska eihän näitä nyt missään muualla olisi voinut luovuttaa. Samalla saatiin välttämättömät todisteet blogia varten. Kivaa oli, taas kerran. Toivottavasti pääsee taas pian uudestaan tuonne, koska onhan toi nyt ihan mielettömän ihana paikka!

Kaiken kadonneen aarteen metsästyksen lomassa ehti myös neuloa pätkän keltaista sukkaa, katsotaan jos siitä vaikka isona tulisi jotain.

Hairahduksia osa 1 - eli mysteerilakanasta matonkuteeksi

Olen jo jonkin aikaa halunnut kutoa ihan oman räsymaton. Nyt siihen tarjoutui tilaisuus. Kangaspuut ja loimet löytyivät koululta, ja Minna metsästi vanhoja lakanoita materiaaliksi.

Loimien sitomista.

Se kuuluisa mysteerilakana (nyt niitä on jo laatikollinen kangaspuiden vieressä).

Intensiivinen lakananrepimissessio.

Kasa sen kun kasvaa.

Yritän kovasti parantaa bloggaamistahtiani nyt syksyn aikana. Koska en jaksa koota erillistä portfoliota kangaspuujutuista, blogi saa toimia osaltaan sellaisenakin. Se tuo ehkä vähän vaihtelua. Paljon on kaikkia lankajuttujakin kyllä kesken ja/tai valmistumassa, joten ehkä jokin niistä vilahtaa täällä seuraavalla kerralla. Viikonlopun leirillä olisi ainakin tarkoitus kuvata parit sukat.. Olettaen siis, että huomisista kirjoituksista selvitään hengissä!

Tasapainottelua

Samoihin aikoihin edellisen postauksen sinisten sukkien kanssa valmistuivat nämä perussukkaset. Näistä ei ole juuri mitään muuta sanottavaa, kuin että valmista tuli nopeasti toisten sukkien ohella (lähinnä kemian tasapainolaskuja laskien ja teoriaa kuunnellen) ja ne löysivät heti uuden kodin. Lankana oli Jawoll magic (fingering-paksuista villasekoitetta) ja puikkoina 2,5mm bambut. Varressa on 3o1n-joustin ja kantapäänä tiimalasi, ainaoikein, kuten yleensä.

Niin ja se on pakko sanoa vielä näin kirjoitusten alla, että musta vähän tuntuu, kuin kaikki mun kemiallinen osaaminen tasapainolaskuista ja pH:sta sun muista olisi imeytynyt näihin sukkiin, (ei stressaa ei)... Toivottavasti ovat edes siis toverille hyödylliset!

Keväthuumaa

Keväällä tuli tarve neuloa jotain sinistä. Teki myös kovasti mieli kokeilla jotakin itselle uutta tekniikkaa. Aikani selailtuani löysin ohjeen sukkiin, jotka iskivät heti. Pakko oli neuloa, kert' Keväthuuma niin vaati.

Sukat aloitettiin kärjestä Judy's magic cast-onilla, joka oli minulle aivan uusi tapa luoda silmukat. Näin aloituksesta tuli tosi siisti, joten aivan varmasti käytän sitä myös myöhemmin. Jalkapöydässä neulottiin palmikkoa kaavion mukaan, ja sitten tehtiin kantalappu. 

Kantakäännöksessä oli jotain todella tiimalasikantapäämäistä, lyhennettyjä kerroksia siis, ja sen jälkeen jatkettiin sukan etupuolella kaavion mukaan ja kantapään jälkeiset kavennukset neulottiin kolmion malliseksi kiilaksi. Kiilan viertä kulkee myös yksinkertainen palmikko. Kantapää onkin ehkä tämän mallin kivoin "juju"!

Lopuksi vartta neulottiin niin pitkään kuin siltä tuntui, itse neuloin niin pitkään kuin lankaa riitti. Lankana oli pallas ja puikot olivat 3mm bambuiset. Tämän tyyppiset sukat haluttaisi tehdä toisetkin, ehkä jonain päivänä vielä...

 

Niin ja tosiaan Keväthuuma-ohjeen takana on TiiQ, ja sen ohje löytyy ravelrystä (en saa puhelimella linkitettyä sitä..)

Kaupungin moniydinmalli

Kävipä kerran niin, että kovin peitotutti. Siitäkin on jo vuosi... 

Sopivat langat piti löytää, ja tietenkin keksiä jonkinlainen idea siitä, millaisen torkkupeiton tekisin. Luin samaan aikaan maantieteen toista kurssia, ja siellä käsiteltiin kaupunkeja. Kuva kaupungin moniydinmallista sytytti lampun pääni päällä. Enää tarvitsi pohtia, miten kaupunki rakentuisi.

Päädyin perinteisiin isoäidinneliöihin ja ryhdyin työhön ilman aikomustakaan saada työstä mitenkään järkevän muotoista. Siitä tuli lopujen lopuksi iso, niin iso, että siihen voi kaksikin väsähtänyttä opiskelijaa kääriytyä samaan aikaan. Se onkin ollut jo kovassa käytössä.

Työn värit näkyvät parhaiten ensimmäisessä kuvassa, jälkimmäisistä ehkä saa jotain osviittaa muodosta. Niin ja lanka oli isoveljeä suurimmaksi osaksi (jämät käytetty edellisen postauksen patalappuun), ja sen lisäksi nallea ja vuorelman vetoa kaksinkertaisina. Eli paksua villasekoitelankaa kutosen koukulla. Toimii.

Välipalaksi jämiä

Taas on tovi vierähtänyt. Kaikkea on kyllä valmistunut, mutta kuvauspuoli on jäänyt vähäiseksi... Ja sitten sukat sun muut ovatkin jo olleet maailmalla! Tämän villaisen välipalan tajusin kuitenkin kuvata (eikä se ole minnekään luotani katoamassakaan, se sopii hienosti yhteen viimesyksyisen peittoprojektin, jonka kuvaamisen olen näköjään myös unohtanut autuaasti, kanssa).

Tässä siis mummokuutiopatalappu, lankana novitan isoveljen jämät (jes, nyt ne on loppu kokonaan!!) ja virkattu puisella 4.50mm virkkuukoukulla. Kokoa lapulla on suuren kattilanpohjan verran. Tämän päivityksen myötä voisin inspiroitua kuvaamaan sen peitonkin, josta nuo jämät siis ovat jääneet. Aurinkoista loppukesän päivää!

aika syksyistä

 

Tongin perjantaina jämälankapussiani, ja löysin paljon syksyisiä värejä. Sain loistoidean ja kerin niistä kaksi kerää vielä sen aamun aikana. Keristä raidoittamalla syntyi kaulahuivi, joka varmaankin jää omaa kaulaa lämmittämään.

 

 

Mitä: kaulahuivi

Mistä: jämistä

Miten: neuloen 3.5 sukkapuikoilla

 

Ja koska olen aina ajoissa enkä ikinä yhtään mattimyöhänen, niin päätin osallistua tällä Silmukan saalistus - ja Pipon ytimestä -blogien Silmukan ytimestä -haasteeseen, jonka syyskuun aiheena oli ruska. Aikaa osallistuahan oli syyskuun loppuun asti, ja sain huivin valmiiksi puolisen tuntia sitten.

 

Myöhäinen tai ei, mutta padappappappaaa aim laavin it!

Späideri + maid of the river = totta

Tällaista tällä kertaa. Valmista tuli jo aiemmin, mutta sain aikaiseksi päätellä tämän vasta eilen.

Mitä: ainaoikeinhuivia omasta päästä

Mistä: merinolankaa, 420m/100g, vähän päälle 100g

Miten: neuloen 3,5 pyöröpuikolla

Tää on ihan huippupitkä ja huippupehmeä ja huippuihana! Langasta piti tulla alunperin sukat, mutta langan kestävyys alkoi epäilyttää, kun käytän kuitenkin villasukkia joka päivä ympäri vuoden. Huivina se on varmaankin ihan parhaimmillaan. :) Nähtäväksi jää päätyykö tämä ihanuus omaan kaulaan vai läytääkö se myöhemmin uuden kodin... Täytyy muuten tässä kohtaa kehuskella, että kun monessaa blogissa näkyy niitä kaikenkarvaisia kuvausassistentteja, niin mullapa olikin tuollainen linssilude-hämis apuna!

Olen myös saanut taas pari tiskirättiä valmiiksi, nämä ovat kierrätyspuuvillalangasta virkatut. Oikeasti ne ovat tummemman harmaat, mutta aurinko paistoi hurjan kirkkaasti, joten.. Näillä mennään, ja aurinkoisia syyspäiviä saisi mun mielestä olla edessäpäin vielä monen monta. On tää syksy vaan niin lempparivuodenaika nykyään!

HUI! VI!

Tämä huivi on esiintynyt blogissa aiemminkin, tosin sillä kertaa se oli vitriinissä eikä lainkaan yhtä hyvin esillä.. Sovitaan, että se on ajankohtainen nyt, koska puikoilla on jälleen huivi..

 

 

 HuiVi on saanut alkunsa käsityön kurssilla, ja se on tehty vanhoista pellavalangoista, joita koululla sattui olemaan pieninä nöttösinä.

 Mitä: HuiVi
Miten:3,5 pyöröpuikoilla neuloen
Mistä: 60-luvun mysteeripellavat

 

Loppuun voisi todeta, että padappappappaaaaaa aim laaving it!

Viikon luontoääni

Ja tässä, rakkaat katsojat, näette yhden tämän ympäristön tyypillisimmistä lajeista. Se ei ole uhanalainen, päin vastoin, niitä riittää lähes riesaksi asti. Laji on levinnyt ympäri maailman, ja Suomessa se esiintyy erittäin runsaslukuisena. Tätä kaveria kutsutaan IKUISUUSPROJEKTIksi. Sille on tyypillistä kasvaa ajan myötä. Lajilla on myös aivan erityinen ääntelytapa. Se nimittäin kykenee telepaattisesti viestimään ohikulkijoiden kanssa. Tyypillistä IKUISUUSPROJEKTIn ääntelyä ovat "pitäisi kyllä.." ja "ei kyllä jaksaisi.." -alkuiset kirkaisut, sekä harvinaisempi "nyt kyllä.." -alkuinen kutsuhuuto. Tämä näkemämme IKUISUUSPROJEKTI on alalajiltaan Peittoprojekti. Peittoprojektit lisääntyvät täysin päinvastoin kuin ameebat, jotka jakautuvat. Täysikasvuinen Peittoprojekti nimittäin koostuu useasta nuoresta yksilöstä. Näin Peittoprojekti saavuttaa sukukypsyytensä, jolloin se alkaa lähettää aivan uudenlaisia kutsuja: "Mitäpä jos aloittaisin toisen..." ja "Tuon kanssa sopisi kyllä...". Näin Peittoprojektit ja muutkin IKUISUUSPROJEKTIt leviävät vaarallisen kovaa vauhtia. Vain aika näyttää, miten IKUISUUSPROJEKTIen leviäminen vaikuttaa muuhun lajistoon.

 Yllä voitte nähdä IKUISUUSPROJEKTIn munia...

 ....Tässä taas on lähikuva nuoren yksilön kuvioinnista...

...Nuoret yksilöt odottavat vielä loppujen munien kuoriutumista, ennenkuin ne alkavat yhdistymään täysikasvuiseksi olennoksi.




P.S. Kuuliko kukaan muu päässään Avaran luonnon lukijan äänen lukiessaan tekstiä?

sinivuorten yö

Tärkeä ystäväni vietti juuri synttäreitään. Tottakai hänelle piti neuloa jotain spessua. Ensin yritin etsiä Ullakolta sopivaa mallia, mutta koska en sellaista löytänyt, päätin suunnitella mallin itse.

Mitä: säärystimet
Miten: neuloen, 5mm sukkapuikoilla
Mistä: Novitan Isoveljestä
Ohje: Omasta päästä

Näistä tulikin tosi kivat, melkein harmittaa antaa nää pois. ;D Sopivat hyvin yhteen saman henkilön joululahjan kanssa, ne olivat lapaset pitsireunalla, ja väri on ihan sama.

 

Oli niin nopeet tehdä, että pakko oli laittaa yksi peukkukuvakin!

 

Kuvassa näkyvät sukat on muuten kyseiseltä päivänsankarilta saatu joululahjaksi..

Voitte varmaan kuvitella, millaista akrobatiaa vaatii, että saa tollaisia varvistelukuvia otettua..

Ajattelin kirjoittaa mallista ohjeen Ullaan. Katsotaan miten se luonnistuu, olisihan se ensimmäinen oma neulemallini!
Kuvioissa näen sinivuoria, mutta muutamat ovat väittäneet näkevänsä mallissa havumetsää. Oli miten oli, nämä kulkivat työnimellä Sinivuorten yö.

Tämä taitaakin olla vuoden viimeinen postaus. Montaahan juttua en tänne ole vielä ehtinyt kirjoittaa, mutta jokatapauksessa aion jatkaa. Olihan blogin aloittaminen pitkään harkittu päätös.


HYVÄÄ UUTTAVUOTTA 2014!

Nää ei ollu viimeiset

Hanna pyysi esittelemään ensimmäiset ihan itse tehdyt villasukat. Tässä tätä tuleekin nyt täyslaidallinen! Ihan ensimmäiseksi tein kaksi vuotta sitten yhden violetin sukan. Se taisi kuitenkin muistuttaa enemmän myyrää kuin minkään valtakunnan sukkaa. Sitkeästi tartuin silti vielä samana talvena puikkoihin, ja silloin syntyivät nämä aarteet. Kuten kuvasta näkyy, onnistuin jopa vääntämään niistä samankokoiset!

Niitä on kuulkaas rakastettu ja käytetty, ja sen ne ovat näköisetkin. Sukkaparat ovat ihan likaiset ja aika nuhjuisetkin, mutta sitäkin tärkeämmät ne ovat. Ne olivat jalassa omalla riparillani ja partioleireilläkin ne ovat reissanneet aina lappia myöten! Varsinaiset vanhat reissaajat siis..

Aika lyhyethän nuo varret ovat, mutta innostuneella sukankutojalla ei kärsivällisyys olisi riittänyt pidempiin.. Käsialakin on tuosta tiivistynyt ja onneksi kavennuksista ei synny enää noin massiivisia tuuletusaukkoja.

Nämä mahtuvat onneksi molemmat tassuihini, ovat itseasiassa niin mukavat että unohdin ne kuvaamisen jälkeen jalkaan! Enpä olekaan aiemmin huomannut tuota huolimattomasti pääteltyä langanpätkää, se taitaa kertoa jotakin aloittelevan neulojan kärsivällisyydestä..

Näiden jälkeen saikin sukkailu odottaa pitkän tovin, seuraavan neulomuksen kun otin puikoille vasta vuosi sitten syksyllä, puoli vuotta näiden syntymisen jälkeen.. Siitä lähtien onkin neuloosi vaivannut taukoamatta, jopa läpi kesän(!), jolloin käsittääkseni kaikkien normaalien tyyppien sisäinen sukkamummo painuu kesäunille..

Poutapilven laitaa aina ääriin maan...

Siinä se kaappi nyt on, jonne armaat neulomukset ynnämuut on sullottu. Oli muuten harvinaisen vaativa homma löytää riittävästi nuppineuloja töiden kiinnittämiseen! Näistä siis huivi, huivi ja portfolio olivat kässänkurssilla tehtyjä, loppuja olen tehnyt muutenvaan viime jakson aikana... tosin sekaan ovat eksyneet myös jäämerisukat, jotka syntyivät jo kesällä!

Tässä vielä vitriinistä kuvaa. näkyy muuten kuvaajan kivaakin kivempi koulureppu heijastuksena!


Nämä kaverit onkin jo täällä esitelty..



...nämä taas esitellään myöhemmin tarkemmin...


Blogin mainontaa.. :D eriparipeukkulapaset. Tuolla mallilla olenkin tehnyt jo aiemmin yhdet, tosin ne ovat aika paljon värikkäämmät... Täyskäytössä ne kyllä ovat ja kuulemma on juuri sopivat.


Tänään olikin kirpsakka ilma kun pääsin koululta lähtemään kera ystäväin, mutta niin ihanan näköistä että pakko oli pari kuvaa napsaista.



Toivottavasti tänätalvena tulisi paljon hyviä lumisia kelejä, tällainen sää on kyllä paras! Vaikka kyllä se lumisotakin on ihan kivaa... ;)