maanantai 9. joulukuuta 2013

Nää ei ollu viimeiset

Hanna pyysi esittelemään ensimmäiset ihan itse tehdyt villasukat. Tässä tätä tuleekin nyt täyslaidallinen! Ihan ensimmäiseksi tein kaksi vuotta sitten yhden violetin sukan. Se taisi kuitenkin muistuttaa enemmän myyrää kuin minkään valtakunnan sukkaa. Sitkeästi tartuin silti vielä samana talvena puikkoihin, ja silloin syntyivät nämä aarteet. Kuten kuvasta näkyy, onnistuin jopa vääntämään niistä samankokoiset!
ekat!
Niitä on kuulkaas rakastettu ja käytetty, ja sen ne ovat näköisetkin. Sukkaparat ovat ihan likaiset ja aika nuhjuisetkin, mutta sitäkin tärkeämmät ne ovat. Ne olivat jalassa omalla riparillani ja partioleireilläkin ne ovat reissanneet aina lappia myöten! Varsinaiset vanhat reissaajat siis..
ekat!!
Aika lyhyethän nuo varret ovat, mutta innostuneella sukankutojalla ei kärsivällisyys olisi riittänyt pidempiin.. Käsialakin on tuosta tiivistynyt ja onneksi kavennuksista ei synny enää noin massiivisia tuuletusaukkoja.
ekat!!!
Nämä mahtuvat onneksi molemmat tassuihini, ovat itseasiassa niin mukavat että unohdin ne kuvaamisen jälkeen jalkaan! Enpä olekaan aiemmin huomannut tuota huolimattomasti pääteltyä langanpätkää, se taitaa kertoa jotakin aloittelevan neulojan kärsivällisyydestä..

Näiden jälkeen saikin sukkailu odottaa pitkän tovin, seuraavan neulomuksen kun otin puikoille vasta vuosi sitten syksyllä, puoli vuotta näiden syntymisen jälkeen.. Siitä lähtien onkin neuloosi vaivannut taukoamatta, jopa läpi kesän(!), jolloin käsittääkseni kaikkien normaalien tyyppien sisäinen sukkamummo painuu kesäunille..

2 kommenttia:

  1. heeei! päädyin Hannan blogista jotenki sun blogii :D ihana Vilja ja ihana blogi<3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä melkein väitän tietäväni kuka siellä nimimerkin takana lymyää ;) kiitos :)

      Poista