Sorsantorjuntatumput

Oltiin tuossa yhtenä päivänä ihan rauhallisella kävelyllä. Vettä tihutti ja oli muutenkin tosi kotoisa keli. Juteltiin kaikesta jonninjoutavasta, kun tapahtui jotain tosi hurjaa. Yhtäkkiä iso lauma (vai pitäisikö puhua parvesta?) kammottavia ihmissyöjäsorsia lähti tulemaan kohti.

Salamannopeasti kaivoimme esiin jeditaitoja vahvistavat brachiosauruslapaset esiin, ja aloitimme sorsantorjuntaoperaation. Voima oli kanssamme vahvana, mutta sorsilla oli ylivoima.

Tunsimme voimiemme hiipuvan, eikä meillä ollut muuta vaihtoehtoa, kuin peittää silmämme (sattuneesta syystä siitä ei ole kuvamateriaalia, silmät kiinni on vaikeaa kuvata). Luulimme viime hetken koittavan, mutta mitä kummaa! Mitään ei tapahtunutkaan!

Avasimme silmämme, ja huomasimme erheemme. Kyseessä olikin parvi ihan tavallisia sinisorsia. Huhhuh.

Tuossa siis vielä nämä dinosaurustumput, niissä on lankana keltaista ja luonnonvalkoista seiskaveikkaa (kohta ne loppuu, kohta ne loppuu, jeeee) ja ne on neulottu 4mm bambupuikoilla. Varren brachiosaurus on ihan omasta päästä sovellettu. Ottaiskohan joku (täys)tonttu nää täältä mukaansa ja veisi Korvatunturin kautta jollekin kaverille, että sillä pysyis kädet lämpöisinä?

P.S. Sorsia ei vahingoitettu neulekuvauksissa eikä sen ulkopuolella. Sorsat olivat paikalla vapaasta tahdostaan.

Wanhoja juttuja

Tuossa haasteeseen vastaamisen lomassa aloin tutkia tietokoneen syövereitä, ja sieltähän löytyi vaikka mitä jännää. Ajattelin jakaa joitain juttuja kuvien muodossa.

Tassu-lapaset. Tein nämä lapaset ysiluokalla, samalla kun luin Tuntematonta sotilasta. Nää lapaset olivat mun ensimmäinen kirjoneuletyöni, mutta niistä tuli siitä huolimatta ihan hyvät. joustin vaan oli vähäsen löysä. Lapaset palvelivat hyvin pulkkamäissä ja muissa, mitä nyt vähän rähjääntyivät reissussa. Lopulta niille kävi niin hassusti, että ne joutuivat tulilinjalle (joku haava tais tulla ehkä...) ja haavoittuivat, kuin Susi ikään. Eikä ollut Rokkaa pelastamassa. Kyllä ne vielä leirikäytössä menee, ei ne ihan täysin kuollut, mutta nyt en oikeastaan edes tiedä, missä nämä on. Toivottavasti ne löytyvät.

Tämä kuva on otettu autossa matkalla pohjoiseen, vissiinkin juuri silloin ysiluokan jälkeisenä kesänä. Nuo sukat ovat nyt kaverillani, ja niissä on reikä pohjassa. Pitäisi vissiin tarjoutua parsimaan se. Tai sitten kaverin on korkea aika saada taas sukat lahjaksi.

Nämä valkoiset pitsisukat ovat uudempaa tuotantoa. Tein ne tänä keväänä ylppärilahjaksi yhdelle kaverille, jolla on ihan älyttömän pieni jalka. Osasin kai onneksi tehdä oikean kokoiset sukat...

Tässä on kevätjuhlamekko, josta puhuin tässä postauksessa. Hiiteen blogikulissit, tässä näkyy ainakin hyvin koulumme kässänluokan sotkuisuus. Tuota mekkoa tosiaan väänsin ilman kaavoja kevätjuhlaa edeltävän iltapäivän koululla, kun kaikki muut olivat kotona. Mekko on kiva, ja se on päässyt käyttöön muihinkin tilaisuuksiin.

Tällaista tällä kerralla, ensi kerralla ehkä jotain tuoreempaa. Löytyisiköhän teiltä muiltakin jotain esittelemättä jääneitä tärkeitä juttuja?

Joulufiilis

Joko näin marraskuun lopussa saa olla joulufiilis? Saahan? 

Neuloskelin nämä sukat jo lokakuussa, mutta jostain kumman syystä päätteleminen vähän jäi... Onneksi, koska nyt satoi lunta, jota vasten jouluisen väriset Ditherit oli kiva kuvata. Kirjoneuleeseen löytyy siis kaavio Ravelrystä, kantapään, alun joustimet ja kärkikavennukset soveltelin itse. Kiilakavennukset on jalkapohjassa, ettei Voimassa olisi aistittavissa häiriöitä.

Tarkoituksena oli saada tästä kaverille joululahjaneule, mutta vahingossa niistä tulikin minun kokoiseni. Toimisivat siis kyseisellä kaverilla lähinnä joulusukkana takanreunuksella, ovat sen verran isot... Ehkä näille joku loppusijoituspaikka löytyy, tai sitten ne on pakko pitää itse. Olisikin ihan hirveää saada kirjoneulesukat sävy sävyyn hameen kanssa...

Tämä tyttö lähtee nyt juomaan glögiä ja kuuntelemaan herkkiä joululauluja. Niin ja toivomaan että lumi pysyisi maassa.