The Suutariteoria

Kaikki ovat varmaankin kuulleet, mitä sanotaan suutarin lapsista ja kengistä. Itsehän en ole suutari, eikä minulla ole lapsiakaan, mutta sukkia sen sijaan tehtailen ja aina niitä saa olla paikkaamassa! Parsimusliukuhihnan varrella onkin syntynyt teoria (toiminee suutareihinkin), jonka mukaan neulojalla voi olla sukkia laatikot väärällään, mutta silti hän kulkee (myös) risoissa, parsituissa, uudelleen teritetyissä, uuden pohjan saaneissa ja mitä mielikuvituksellisimmin tavoin kasaan korjatuissa villureissa. Se taas johtuu yksinkertaisesti siitä, että neulojalla on muodostunut kuhunkin sukkaan tunneside. Kaikki sukat ovat tärkeitä, ja niiden siirtyminen autuaammille villasukkamaille tietäisi ammottavaa aukkoa villasukkalaatikkoon. Mikä sitten neuvoksi, jos tuleekin sellainen tilanne, että aamulla tarvitsisi juuri niitä tiettyjä vaaleanpunaisia pitkiä palmikkosukkia, ja ne olisivat jo villiksien taivaassa? Eihän niitä yksinkertaisesti raaski heittää pois, olkoonkin, että ne muistuttavat jo hieman Frankensteinin hirviötä. Olipa taas hyvä idea korjata varsi ruuveilla ja muttereilla. Ja sitä rataa.

Heureka!-hetken jälkeen aloin pohtia, kuinka monta paikkaa on villasukissa vielä ihan sopiva määrä, missä menee se kuuluisa raja. Missä vaiheessa täytyisi osata päästää rakkaat ystävät, jalkaan sopiviksi muovautuneet, kärsimyksistään. Onko kaksi paikkaa sukassa jo liikaa? 

Tätä siis mietin parsiessani. Parsimiseen kuluikin hyvin aikaa, kuvasta laskien parsin tänään kuusi eri kokoista reikää. Kaikki oranssilla fingering-paksuisella Stepillä, koska sitä nyt sattui olemaan sopivan kokoinen jämäkerä, jota en ollut vielä käyttänyt peittoprojektiin. Onko muuten teidän mielestänne paikkojen värillä väliä?

Näissäkin kolmessa sukkaparissa on nyt yhteensä yhdeksän (9!!!) paikkaa. Joku viisaampi(ko?) luopuisi niistä jo, mutta enhän minä vielä pysty. Sitä paitsi tajusin, että kahdet näistä sukista olen tehnyt blogin olemassaoloaikana, eikä niitä vaan koskaan ole täällä esitelty.

Näissä sukissa on ainaoikein tiimalasikantapää, lankana jotain mysteerivillasekoitetta, juoksevuudeltaan n. 420m/100g ja puikot olivat 2,5mm bambuiset. Kuviona neidon kyyneleitä. Varsi on ehkä 15cm pitkä.

Toisissa sukissa on muistaakseni samanmerkkistä lankaa kuin noissa edellisissä, puikot olivat samat ja kuvio apinoitu näistä. Nämä sukat ovat käytännössä varrettomat, sillä kyseessä oli saatu jämäkerä. Ja kantapää on taas sama, aina oikein ja tiimalasi. Miten niin kaavoihin kangistunutta?

Loppukevennyksenä vielä kuva sukista, jotka ovat laskujeni mukaan kymmenestä kohdasta parsitut ja lisää reikiä näyttäisi olevan tulossa. Päätettävä siis olisi, antaako sukkaraasuille armonisku vai pitkittääkö niiden elämää vielä vähän.

Minua kiinnostaisi nyt kovasti tietää, millainen teidän muiden sukkatilanne on. Löytyykö pelkästään priimakuntoisia valioyksilöitä vai onko kaapissa tilaa vanhemmille ja raihnaammillekin tapauksille? Kuinka monta paikkaa on vielä sopiva määrä? Onko paikan värillä väliä? Onko sinulla painavaa asiaa parsimisesta? 

Lapasta lapasen perään

Joululahjalapaset nämäkin. Kummissakin lapasissa on lankana dropsin nepal. Oranssit lapaset on tehty kokonaan omasta päästä ja vihreiden lapasten mallikuvio on Ullasta. Eipä näistä kai sen enempää, neuloin nämä 4mm koivupuikoilla ja kumpiakin on käytetty ahkerasti.

Wanhoja juttuja

Tuossa haasteeseen vastaamisen lomassa aloin tutkia tietokoneen syövereitä, ja sieltähän löytyi vaikka mitä jännää. Ajattelin jakaa joitain juttuja kuvien muodossa.

Tassu-lapaset. Tein nämä lapaset ysiluokalla, samalla kun luin Tuntematonta sotilasta. Nää lapaset olivat mun ensimmäinen kirjoneuletyöni, mutta niistä tuli siitä huolimatta ihan hyvät. joustin vaan oli vähäsen löysä. Lapaset palvelivat hyvin pulkkamäissä ja muissa, mitä nyt vähän rähjääntyivät reissussa. Lopulta niille kävi niin hassusti, että ne joutuivat tulilinjalle (joku haava tais tulla ehkä...) ja haavoittuivat, kuin Susi ikään. Eikä ollut Rokkaa pelastamassa. Kyllä ne vielä leirikäytössä menee, ei ne ihan täysin kuollut, mutta nyt en oikeastaan edes tiedä, missä nämä on. Toivottavasti ne löytyvät.

Tämä kuva on otettu autossa matkalla pohjoiseen, vissiinkin juuri silloin ysiluokan jälkeisenä kesänä. Nuo sukat ovat nyt kaverillani, ja niissä on reikä pohjassa. Pitäisi vissiin tarjoutua parsimaan se. Tai sitten kaverin on korkea aika saada taas sukat lahjaksi.

Nämä valkoiset pitsisukat ovat uudempaa tuotantoa. Tein ne tänä keväänä ylppärilahjaksi yhdelle kaverille, jolla on ihan älyttömän pieni jalka. Osasin kai onneksi tehdä oikean kokoiset sukat...

Tässä on kevätjuhlamekko, josta puhuin tässä postauksessa. Hiiteen blogikulissit, tässä näkyy ainakin hyvin koulumme kässänluokan sotkuisuus. Tuota mekkoa tosiaan väänsin ilman kaavoja kevätjuhlaa edeltävän iltapäivän koululla, kun kaikki muut olivat kotona. Mekko on kiva, ja se on päässyt käyttöön muihinkin tilaisuuksiin.

Tällaista tällä kerralla, ensi kerralla ehkä jotain tuoreempaa. Löytyisiköhän teiltä muiltakin jotain esittelemättä jääneitä tärkeitä juttuja?

Jazzahtavaa

Ennen joulua, kun oli kaikkein suurin lahjatohina päällä, päätin kokeilla helmien neulomista mukaan sukkiin. Syntyi Groovesit, joilla ei ole mitään tekemistä samannimisen lauluyhtyeen kanssa. Nämä syntyivät jazzia kuunnellen, kun olisi oikeastaan pitänyt pohtia tulevaa musiikinkoetta.. Kävihän se näinkin!

Sukissa on siis kaikki tutut perussukan piirteet, löytyy joustinta varresta ja tiimalasikantapää ainaoikeaisena. Helmet mutkittelevat sukanvartta pitkin ylös, kuin olisivat säveliä, joita saksofonista kantautuu. Halusin päättää varren joustimen jotenkin vähemmän töksähtävästi kuin yleensä, joten tein  pieniä palmikonkiertoja saadakseni siitä sulavan. Lankana on nelisäikeistä Stepiä, puikot 2,5mm bambut, helmet purin kaulakorusta, jonka olen löytänyt kirppikseltä joskus.

Nämä olivat tosiaan joululahjasukat, ja kuvaamaan pääsin näitä vasta näin maaliskuun alussa. Skeptikoille tiedoksi, että kuvauksissa käytettiin aitoa villimuusikkoa. Huolestuneita musiikin ystäviä rauhoitellekseni kerron, ettei muusikkoa vahingoitettu kuvausten aikana, ja se pääsi pian takaisin luonnolliseen elinympäristöönsä teekupillisen äärelle. Myös soittimet säilyivät vahingoittumattomina.

Kangasvuokkoja ja oransseja sukkia

Käväisin lempilankakaupassani tuossa eräänä tammikuisena päivänä kera ystävän, ja törmäsin 

sukka-puffavyyhtiin, joka suorastaan huusi päästä puikoille. Pakkohan se kerä oli sieltä adoptoida ja kutoa sukiksi, ihan itselle.

Ajatuksenani oli tehdä ihan vaan perussukat pienellä jujulla. 2,5mm bambupuikoilla valmista tuli suhteellisen nopeasti, kun sai posottaa menemään sileää neulosta. "Juju" on varresta löytyvä kukkakuvio, jonka on tarkoitus näyttää tältä:

Katsojasta riippuu, kuinka hyvin sitten onnistuin vangitsemaan tuon kuvan yläosan niihin sukkiin.. Tärkeintähän silti on, että itse tiedän, mitä se on esittävinään!

En aina kuvaa villasukkia opettajainhuoneen edessä sohvalla selällään maaten, mutta..

Samalta lankakauppareissulta muuten tarttui mukaan vyyhti merinosilkkiä, sellaista parhaan sävyistä vihreää, syvää ja metsäistä, kuitenkin riittävän kirkasta. Siitä vyyhdistä valmistui vauvan myssy ja junasukat, joiden ei pitäisi kutittaa eikä pistellä. Niistä ei valitettavasti ole kuvaa, sillä ne pääsivät uuteen kotiin heti valmistuttuaan. Lankaa jäi sen verran, että ehkä siitä jotkut kämmekkäät voisi vielä tehdä, saas nähdä..

aika syksyistä

 

Tongin perjantaina jämälankapussiani, ja löysin paljon syksyisiä värejä. Sain loistoidean ja kerin niistä kaksi kerää vielä sen aamun aikana. Keristä raidoittamalla syntyi kaulahuivi, joka varmaankin jää omaa kaulaa lämmittämään.

 

 

Mitä: kaulahuivi

Mistä: jämistä

Miten: neuloen 3.5 sukkapuikoilla

 

Ja koska olen aina ajoissa enkä ikinä yhtään mattimyöhänen, niin päätin osallistua tällä Silmukan saalistus - ja Pipon ytimestä -blogien Silmukan ytimestä -haasteeseen, jonka syyskuun aiheena oli ruska. Aikaa osallistuahan oli syyskuun loppuun asti, ja sain huivin valmiiksi puolisen tuntia sitten.

 

Myöhäinen tai ei, mutta padappappappaaa aim laavin it!

HUI! VI!

Tämä huivi on esiintynyt blogissa aiemminkin, tosin sillä kertaa se oli vitriinissä eikä lainkaan yhtä hyvin esillä.. Sovitaan, että se on ajankohtainen nyt, koska puikoilla on jälleen huivi..

 

 

 HuiVi on saanut alkunsa käsityön kurssilla, ja se on tehty vanhoista pellavalangoista, joita koululla sattui olemaan pieninä nöttösinä.

 Mitä: HuiVi
Miten:3,5 pyöröpuikoilla neuloen
Mistä: 60-luvun mysteeripellavat

 

Loppuun voisi todeta, että padappappappaaaaaa aim laaving it!

Mitä saadaan jos risteytetään sitrushedelmiä ja tiikeri?...

...No maailman kivoimmat perussukkaset tietysti!

Nää vasta valmistuivat ja nyt jo ovat ihan suosikit!

Mitä: perussukkaa
Mistä: 4-säikeinen Step (100g/420m)
Miten: 2,5 sukkapuikoilla

 

Oon muuten aika ylpeä itsestäni, nämä ovatkin ensimmäiset sukat näin ohuesta langasta, jotka  eivät ole kokoa vauva, ja jotka olen saanut valmiiksi. Yritin keväällä tehdä näistä perussukkia, joiden varret olisivat olleet kokonaan joustinneuletta, ja joihin olisi tullut ranskalainen kantapää. Pääsin ensimmäisen sukan kantapäähän, kun lanka alkoi kertoilla minulle, miten se ehdottomasti halusi tulla joksikin ihan muuksi isona. Hauduttelin siis lankaa kaapissa, kunnes kesäkuun lopulla päätin, että nyt kyllä otan ja teen tästä langasta omaan jalkaan sukkaset.

 

Näissä tikruissa on siis suurin osa lyhyestä varresta sileää, ja kantapääkin vaihtui ainaoikeaiseen tiimalasiin. Näin langan värjäys pääsee kivasti esiin (lue: näin laiska neuloja sai valmista mahdollisimman nopeasti). Nämä värit on kyllä muutenkin ihan mulle luodut, ehkä nyt on menossa vähän sellainen oranssi kausi... Ehdin kyllä kuulla näistä sellaistakin kommenttia, että muuten värit ovat ihan kivat, mutta tummanvihreät läiskät näyttävät ihan mädiltä kohdilta (minusta ne ovat juurikin niitä tiikerin raitoja). Ei se mitään, nää onkin nyt mun ihan ikiomat mätääntyneet sitruunatiikerit <3