maanantai 7. joulukuuta 2015

Sorsantorjuntatumput

Oltiin tuossa yhtenä päivänä ihan rauhallisella kävelyllä. Vettä tihutti ja oli muutenkin tosi kotoisa keli. Juteltiin kaikesta jonninjoutavasta, kun tapahtui jotain tosi hurjaa. Yhtäkkiä iso lauma (vai pitäisikö puhua parvesta?) kammottavia ihmissyöjäsorsia lähti tulemaan kohti.


Salamannopeasti kaivoimme esiin jeditaitoja vahvistavat brachiosauruslapaset esiin, ja aloitimme sorsantorjuntaoperaation. Voima oli kanssamme vahvana, mutta sorsilla oli ylivoima.


Tunsimme voimiemme hiipuvan, eikä meillä ollut muuta vaihtoehtoa, kuin peittää silmämme (sattuneesta syystä siitä ei ole kuvamateriaalia, silmät kiinni on vaikeaa kuvata). Luulimme viime hetken koittavan, mutta mitä kummaa! Mitään ei tapahtunutkaan!

Avasimme silmämme, ja huomasimme erheemme. Kyseessä olikin parvi ihan tavallisia sinisorsia. Huhhuh.



Tuossa siis vielä nämä dinosaurustumput, niissä on lankana keltaista ja luonnonvalkoista seiskaveikkaa (kohta ne loppuu, kohta ne loppuu, jeeee) ja ne on neulottu 4mm bambupuikoilla. Varren brachiosaurus on ihan omasta päästä sovellettu. Ottaiskohan joku (täys)tonttu nää täältä mukaansa ja veisi Korvatunturin kautta jollekin kaverille, että sillä pysyis kädet lämpöisinä?

P.S. Sorsia ei vahingoitettu neulekuvauksissa eikä sen ulkopuolella. Sorsat olivat paikalla vapaasta tahdostaan.

lauantai 5. joulukuuta 2015

Tulisko musta kirjansitoja?

No ei ehkä sentään, vaikka kirjan (tai tässä tapauksessa vaan vihkon) sitominen kivaa onkin. Tarvitsin matikankurssille vihkon, enkä jaksanut lähteä sopivaa haeskelemaan kaupasta. Siispä päätin hyödyntää olemassaolevia konseptipapereita, vanhojen vihkojen kansia, ompelulankaa paketointipaperia ja muutamaa muuta juttua, jotka löytyivät kotoa.


Ensiksi konseptipaperikasaan piti pistellä reikiä tasavälein. Tämä hoitui parsinneulalla ihan kätevästi. Sitten piti tietenkin pistellä kansiin reikiä samoille kohdille... Hirmuisen haastavaa. Reikien tekemisen jälkeen kaivoin ihanan vihreän ompelulangan esille ja ompelin konsut yhteen kansien kanssa. Päättely sujui merimiessolmulla. Sen verran vanhat vihkonkannet olivat huonossa kunnossa selkämyksestä, että vahvistin selkää palalla ilmastointiteippiä. Mikä ei jesarilla korjaannu, on lopullisesti rikki, niin kuin vanha partiolaissanonta kuuluu...


Olisin halunnut päällystää vihkon kannet ruskealla voimapaperilla, mutta sitä ei nyt sattunut olemaan näkösällä. Käytin siis sitä ainoaa ei-jouluista pakettipaperia, jonka löysin. Kaipa nuo kukkaset sopii ihan hyvin differentiaali- ja integraalilaskentaan... Päällystäminen paperilla oli muuten huomattavasti helpompaa kuin kontaktimuovilla kirjojen päällystäminen!


Voilà, siinä se nyt on! Takuu-uniikki vihko. Kyllä se varmaan asiansa ajaa, jos kansien selkämys ei petä... Ihan lopuksi lisäsin kanteen kermanvalkoisen lapun, omaa nimeä varten. Tuonne on muuten jo tehty tehtäviä, palautettavista jäljellä enää 63/70! Eli ei musta siis sitä kirjansitojaa, mutta ehkä pirteän vihkon voimalla matemaatikko jonain päivänä?

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Taivaanrannanmaalari

Neuloinpa sitten sukat. Tylsästi taas ihan tavalliset. Nämä näyttävät mielestäni kesäiseltä Saarelta, välissä on vettä ja sitten on mantere tai joku toinen saari, ja sitten puiden takaa näkyy taivasta. Tai jos katsoo suoraan järvelle niin näkyy taivaanranta.


Nämä sukat ovat ehkä kokoa 40-41. Ne on neulottu koon 3 bambupuikoilla 6-säikeisestä Regiasta. Näissä on taas tylsä ja tavallinen ainaoikeainen tiimalasikantapää ja lyhyehköt varret. Vähänkö oon ollut tylsällä päällä.


Sukkien kuvauspäivänä oli vielä lunta, nyt se kaikki on mennyt sateen mukana pois. Ulkona on taas pimeää. Onneksi on eka adventti niin saa edes polttaa viikolla askarreltuja mehiläisvaha-adventtikynttilöitä. Toivottavasti se lumi kuitenkin vielä tulisi takaisin!

Näistä iänikuisista tiimalasikantapäisistä normisukista (onneksi seuraavaksi valmistuu lapasia...) tuli mieleen, että onko muillakin joitain sukkamaneereja, jotka tuntuvat toistuvan sukasta sukkaan?

perjantai 27. marraskuuta 2015

Muotisuunnittelija vauhdissa

Olin tuossa taannoin leirillä, jolla askartelimme muovipusseista. Mulla taisi taas vähän karata mopo käsistä tämän näpertelyn kanssa. Illan haute couture -asu on hääpuku.


Hunnun vaaleanvihreät ja vaaleanpunaiset kukkaset erottuvat hienosti mustaa mekkoa vasten. Mekko on takaapäin melko yksinkertainen lukuunottamatta laahusta. Vasemmassa hihassa on revittyjä ja solmittuja yksityiskohtia, kuten laahuksessakin.


Kengät ovat röyhelöiset, mutta muuten malliltaan yksinkertaiset ja jalkaan istuvat. Uskokaa tai älkää, näissä popoissa on myös pohjat! Kengänpohjat tuovatkkin asukokonaisuuteen lisää luksusta, sillä ne ovat hopeisen väriset.


Etupuolella helmassa on halkio, joka paljastaa alemman helman ruusukkeet. Mekko on modernisti lyhyempi edestä kuin takaa. Yläosa on laskostettu, ja mekko on yksiolkaiminen.

Tällaista haute couturea tällä kertaa. Oli mukavaa päästä askartelemaan jotain päälle pantavaa täysin vailla valmiita rajoja. Kauanhan tässä kesti ja aika lyhytikäinenhän tuo puku oli, mutta ei kai niitä hääpukuja yleensäkään suunnitella käytettäviksi kovin monissa juhlissa... Ja siitä työläydestä vielä sen verran, että parempi överit kuin vajarit.

torstai 26. marraskuuta 2015

Wanhoja juttuja

Tuossa haasteeseen vastaamisen lomassa aloin tutkia tietokoneen syövereitä, ja sieltähän löytyi vaikka mitä jännää. Ajattelin jakaa joitain juttuja kuvien muodossa.


Tassu-lapaset. Tein nämä lapaset ysiluokalla, samalla kun luin Tuntematonta sotilasta. Nää lapaset olivat mun ensimmäinen kirjoneuletyöni, mutta niistä tuli siitä huolimatta ihan hyvät. joustin vaan oli vähäsen löysä. Lapaset palvelivat hyvin pulkkamäissä ja muissa, mitä nyt vähän rähjääntyivät reissussa. Lopulta niille kävi niin hassusti, että ne joutuivat tulilinjalle (joku haava tais tulla ehkä...) ja haavoittuivat, kuin Susi ikään. Eikä ollut Rokkaa pelastamassa. Kyllä ne vielä leirikäytössä menee, ei ne ihan täysin kuollut, mutta nyt en oikeastaan edes tiedä, missä nämä on. Toivottavasti ne löytyvät.


Tämä kuva on otettu autossa matkalla pohjoiseen, vissiinkin juuri silloin ysiluokan jälkeisenä kesänä. Nuo sukat ovat nyt kaverillani, ja niissä on reikä pohjassa. Pitäisi vissiin tarjoutua parsimaan se. Tai sitten kaverin on korkea aika saada taas sukat lahjaksi.


Nämä valkoiset pitsisukat ovat uudempaa tuotantoa. Tein ne tänä keväänä ylppärilahjaksi yhdelle kaverille, jolla on ihan älyttömän pieni jalka. Osasin kai onneksi tehdä oikean kokoiset sukat...


Tässä on kevätjuhlamekko, josta puhuin tässä postauksessa. Hiiteen blogikulissit, tässä näkyy ainakin hyvin koulumme kässänluokan sotkuisuus. Tuota mekkoa tosiaan väänsin ilman kaavoja kevätjuhlaa edeltävän iltapäivän koululla, kun kaikki muut olivat kotona. Mekko on kiva, ja se on päässyt käyttöön muihinkin tilaisuuksiin.

Tällaista tällä kerralla, ensi kerralla ehkä jotain tuoreempaa. Löytyisiköhän teiltä muiltakin jotain esittelemättä jääneitä tärkeitä juttuja?

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Liebster Award

Jee! Minut on palkittu, tai ainakin haastettu. Illuusia Ihmemaassa -blogin ihana Illuusia haastoi siis minut. Päätin saada aikaiseksi osallistua, kiitos tunnustuksesta!



Tunnustushaasteen säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto (yllä oleva kuva) esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.


Saamani kysymykset ja niiden vastaukset:

1. Millaisia käsitöitä teet eniten?
Teen eniten lankatöitä. Langat vaan on jotenkin sydäntä lähellä. On siistiä, miten jostain tollasesta pitkästä kapeasta pötkylästä voi tulla paita tai lapaset, ja miten eri ihmiset tekee ihan samanlaisista langoista niin erinäköisiä juttuja.
2. Mikä on omasta mielestäsi upein itse tekemäsi asia?
Se on joko kevätjuhlamekko viime keväänä (koska ommella huristelin sellaisen ilman kaavoja lyhyessä ajassa ja siinä on vuorikin ja kaikkea ja ompelu ei ole niin mun juttu, mutta onnistuin silti ihan hyvin) tai sitten kinnasneulalapaset jotka joskus muinoin tein. Moniydinmallipettokin on kyllä aika kiva, koska siinä on ajatusta taustalla ja koska siihen on hyvä kääriytyä.
 3. Mikä on lempiruokaasi?
Kalaruoat ja salaatit (juustolla kiitos!) on usein ihan huippuhyviä. Taisin tuossa yhtenä päivänä ääneenkin sanoa, että jos ryhtyisin kokonaan kasvissyöjäksi, niin vaikeinta olisi luopua kalasta ja maitotuotteista...
 4. Miten aiot viettää joulua?
Hengähtäen. Varmaan ei näpit pysy erossa käsitöistä. Jos on lunta, niin menen ehdottomasti pulkkamäkeen, ja voisin yrittää käydä jouluyön messussa. Olen siellä kerran käynyt ja se oli aika hieno! 
5. Kuinka suuret käsityötarvike- ja -materiaalivarastot sinulla on?
Kohtuulliset. Ei tästä sen enempää, tää on vähän niinkuin kyselis tytöltä sen painoa tai naiselta ikää.
 6. Millaisen joululahjan saadessasi pettyisit eniten?
Kaikki sellaiset lahjat, joissa on hyvä ajatus taustalla, on pääsääntöisesti hyviä. Pettyisin ehkä eniten, jos saisin sellaisen teknisen vimpaimen, jolla en tekisi yhtään mitään. Tai sitten joku hajuvesi tjs. voisi olla myös aika paha, musta kosmetiikka on pääsääntöisesti sellainen juttu että niitä pitää olla itse ostamassa, muuten lahjalla on tosi isot mahdollisuudet jäädä käyttämättä... 
7. Entä millaisesta joululahjasta ilahtuisit?
Edellisestä kosmetiikkavastauksesta huolimatta huulirasva voisi olla kiva. Joku sellainen hyvä. Ja arvostan myös tosi paljon jos joku itse väkertää mulle jotain. Esimerkiksi lapaset... Tai villasukat... 
8. Millaisia elokuvia ja sarjoja katselet mieluiten?
Katson oikeastaan aika vähän mitään leffoja ja vielä vähemmän sarjoja. Starwarsit on kuitenkin ollut ihan hitti jo piiitkään, ihan innolla odotan sitä uutta... Jotain hömppäleffoja katson myös joskus. Viime keväänä kävn katsomassa Kaiken teorian ja Wild - villi vaelluksen, ja ne olivat molemmat tosi hyviä. Mutta siis sanotaanko vaikka näin että mulle se leffan tarina on yleensä aika tärkeä. 
9. Minkä takia alun perin innostuit blogin kirjoittamisesta?
Olin ysiluokalla, kun aloin aktiivisemmin seurata kässäblogeja. Olin alkanut kässäillä aktiivisemmin ehkä kasiluokan keväällä (koko peruskoulun olin "puukässässä", seiskaluokka oli viimeinen luokka kun mulla oli koulussa käsitöitä)  ja ysin lopussa aloin miettiä että pitäisköhän näitä kässäjuttuja merkitä jonnekin muistiin. Siitä se sitten lukion alussa lähti, lukiotekstiilityön annettua isomman kipinän blogin perustamiselle.

 10. Mitä tavoitteita ja haaveita sinulla on blogisi suhteen?
No olisihan se ihanaa, jos olisi vähän enemmän lukijoita (luulen, etten ole tämän haaveen kanssa ihan yksin) ettei tuntuisi niin siltä, että itsekseen täällä vain itselleen kirjoittelee. Tietysti onhan mulla aivan ihania lukijoita jo nyt. :) Musta olis myös ihan huippukivaa osata aktivoitua tässä blogaamisessa niin, ettei kirjoitusten välillä olisi aina ihan tolkuttoman pitkää väliä, vaikka töitä valmistuu... Joku voisi lähettää sen kirjoituskeijun käymään täälläkin joskus, kiitos! 
11. Mistä saat inspiraatiota? 
Inspiroidun toisista blogeista, väreistä, luonnosta, koulusta (joo, uskokaa tai älkää) ja ihan vaan ohjeiden selailusta ja materiaalien hiplailusta.

Blogaajat ja blogit, joille annan tämän haasteen:



Kysymykset haastetuille:

1. Milloin olet innostunut käsitöistä?
2. Millaisia käsitöitä yleensä teet?
3. Mikä on parasta talvessa?
4. Mikä talvessa on pahinta?
5. Mikä on paras karkki?
6. Miksi päätit perustaa blogin?
7. Mikä sinua inspiroi?
8. Mikä on parasta ajanvietettä?
9. Mitä aiot ainakin tehdä tänä talvena?
10. Paras mahdollinen joululahja?
11. Kenet julkisuuden henkilön haluaisit tavata, ja mitä häneltä kysyisit?

Huhhuh, olipas siinä tekemistä enemmän kuin odotin... Nyt on kuitenkin haasteeseen vastattu!

tiistai 24. marraskuuta 2015

Joulufiilis

Joko näin marraskuun lopussa saa olla joulufiilis? Saahan? 


Neuloskelin nämä sukat jo lokakuussa, mutta jostain kumman syystä päätteleminen vähän jäi... Onneksi, koska nyt satoi lunta, jota vasten jouluisen väriset Ditherit oli kiva kuvata. Kirjoneuleeseen löytyy siis kaavio Ravelrystä, kantapään, alun joustimet ja kärkikavennukset soveltelin itse. Kiilakavennukset on jalkapohjassa, ettei Voimassa olisi aistittavissa häiriöitä.


Tarkoituksena oli saada tästä kaverille joululahjaneule, mutta vahingossa niistä tulikin minun kokoiseni. Toimisivat siis kyseisellä kaverilla lähinnä joulusukkana takanreunuksella, ovat sen verran isot... Ehkä näille joku loppusijoituspaikka löytyy, tai sitten ne on pakko pitää itse. Olisikin ihan hirveää saada kirjoneulesukat sävy sävyyn hameen kanssa...



Tämä tyttö lähtee nyt juomaan glögiä ja kuuntelemaan herkkiä joululauluja. Niin ja toivomaan että lumi pysyisi maassa.

tiistai 6. lokakuuta 2015

Suojaväritys kunnossa!

Mua vaivasi tässä taannoin pahemman luokan neuleplääh. Selailin sukkien, lapasten, huivien ja vaikka minkä ohjeita ja hipelöin lankakeriäni, mutta mikään ei oikein sytyttänyt. Olin jo vaipua epätoivon kässättömään kuiluun. Sitten koin valaistumisen. Siis kirjaimellisesti, aurinko paistoi suoraan silmiini keltaista valoaan. Tien varrella oli keltaisia auringonkukkia. Syksyn ensimmäiset keltaiset lehdet suorastaan hyppivät silmille. Kotiin päästyäni huomasin pöydälläni kerän keltaista lankaa. Ihkua Sukka-Puffaa värissä OHO!. Se oli jäänyt jostain syystä ulos lankakassista. Tuolilla, pöydän vieressä, oli puoliksi parsitut palmikkosukat (jotka ovat nyt jo kokonaan parsitut ja taas täyskäytössä). Kemian ylioppilaskirjoituksiin oli aikaa kaksi päivää. Olosuhteiden pakottamana laitoin silmukat puikoille ja päästelin menemään.


Ensimmäinen sukka valmistui kirjoituksia edeltävänä iltana. Toinen sukka oli valmis maanantaina. Koon 36-37 sukkiin ei siis kulunut viikkoakaan, ja toki käytin siis aikaani paljon muuhunkin kuin sukkiin. Näissä on käytetty 2,5mm puupuikkoja, ja sitä ihanaa keltaista Sukka-Puffaa. Mallikerta on apinoitu Paraphernalia-sukista, joiden ilmainen suomenkielinen ohje löytyy Ravelrysta. Palmikkoa lukuunottamatta sukat ovat oman pään tuotosta, niistä muunmuassa löytyy se sama iänikuinen ainaoikeainen tiimalasikantapää.

Alemmassa kuvassa näkyy sukkien väri paremmin, nämä jalassa voisi maastoutua lehtikasaan eikä kukaan tajuaisi, että siellä piileskelee joku. Ylemmän kuvan funktio on esitellä palmikkoa. Jos se vaikka näkyisi semisolidista keltaisesta vaikka taustana on koulun tiiliseinää.


Nyt kun neuleplääh on selätetty, ovat puikot taas suihkineet ahkerasti. Nytkin päättelyä odottavat yhdet sukat ja toiset ovat terää vaille valmiit. Peittojakin on kesken, mutta ne nyt ovatkin jämälankaikuisuusprojekteja, joihin käytetään muiden töiden jätökset. Villapaita sensijaan toivottavasti valmistuu pian. Ehkä.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Saarisukkaa

Viime kesänä leireilin yhdeksän päivää keskellä järveä. Siis saaressa, en veneessä. Menossa mukana oli myös ystävä, jolla ei ollut villasukkia mukana. Kovasti suretti katsoa, kun toinen painoi menemään viitisen numeroa liian suurissa lainavillasukissa, joten päätin neulaista hänelle sopivammat heti kotiin päästyäni.


Tuollaiset lyhytvartiset niistä sitten tuli, neuloin nämä kahdessa päivässä heti leiriltä tultuani. Ajattelin, että alpakkasukat olisivat lämpimät ja varmasti riittävän pehmeät, joten käytin näihin Langin Novenaa, jota löytyi omasta kaapista. Näihin kuluikin lähes koko Novenavarasto, loput virkkasin peittoon, joka toivottavasti joskus valmistuu. Puikkoina oli 3mm bambupuikot.

Tosiaan, sukat ovat odottaneet kesästä saakka että pääsen kyseisen ystävän kanssa taas leireilemään Saareen, koska eihän näitä nyt missään muualla olisi voinut luovuttaa. Samalla saatiin välttämättömät todisteet blogia varten. Kivaa oli, taas kerran. Toivottavasti pääsee taas pian uudestaan tuonne, koska onhan toi nyt ihan mielettömän ihana paikka!


Kaiken kadonneen aarteen metsästyksen lomassa ehti myös neuloa pätkän keltaista sukkaa, katsotaan jos siitä vaikka isona tulisi jotain.


torstai 24. syyskuuta 2015

Hairahduksia osa 1 - eli mysteerilakanasta matonkuteeksi

Olen jo jonkin aikaa halunnut kutoa ihan oman räsymaton. Nyt siihen tarjoutui tilaisuus. Kangaspuut ja loimet löytyivät koululta, ja Minna metsästi vanhoja lakanoita materiaaliksi.


Loimien sitomista.


Se kuuluisa mysteerilakana (nyt niitä on jo laatikollinen kangaspuiden vieressä).


Intensiivinen lakananrepimissessio.


Kasa sen kun kasvaa.

Yritän kovasti parantaa bloggaamistahtiani nyt syksyn aikana. Koska en jaksa koota erillistä portfoliota kangaspuujutuista, blogi saa toimia osaltaan sellaisenakin. Se tuo ehkä vähän vaihtelua. Paljon on kaikkia lankajuttujakin kyllä kesken ja/tai valmistumassa, joten ehkä jokin niistä vilahtaa täällä seuraavalla kerralla. Viikonlopun leirillä olisi ainakin tarkoitus kuvata parit sukat.. Olettaen siis, että huomisista kirjoituksista selvitään hengissä!

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Tasapainottelua


Samoihin aikoihin edellisen postauksen sinisten sukkien kanssa valmistuivat nämä perussukkaset. Näistä ei ole juuri mitään muuta sanottavaa, kuin että valmista tuli nopeasti toisten sukkien ohella (lähinnä kemian tasapainolaskuja laskien ja teoriaa kuunnellen) ja ne löysivät heti uuden kodin. Lankana oli Jawoll magic (fingering-paksuista villasekoitetta) ja puikkoina 2,5mm bambut. Varressa on 3o1n-joustin ja kantapäänä tiimalasi, ainaoikein, kuten yleensä.


Niin ja se on pakko sanoa vielä näin kirjoitusten alla, että musta vähän tuntuu, kuin kaikki mun kemiallinen osaaminen tasapainolaskuista ja pH:sta sun muista olisi imeytynyt näihin sukkiin, (ei stressaa ei)... Toivottavasti ovat edes siis toverille hyödylliset!

torstai 10. syyskuuta 2015

Keväthuumaa

Keväällä tuli tarve neuloa jotain sinistä. Teki myös kovasti mieli kokeilla jotakin itselle uutta tekniikkaa. Aikani selailtuani löysin ohjeen sukkiin, jotka iskivät heti. Pakko oli neuloa, kert' Keväthuuma niin vaati.


Sukat aloitettiin kärjestä Judy's magic cast-onilla, joka oli minulle aivan uusi tapa luoda silmukat. Näin aloituksesta tuli tosi siisti, joten aivan varmasti käytän sitä myös myöhemmin. Jalkapöydässä neulottiin palmikkoa kaavion mukaan, ja sitten tehtiin kantalappu. 


Kantakäännöksessä oli jotain todella tiimalasikantapäämäistä, lyhennettyjä kerroksia siis, ja sen jälkeen jatkettiin sukan etupuolella kaavion mukaan ja kantapään jälkeiset kavennukset neulottiin kolmion malliseksi kiilaksi. Kiilan viertä kulkee myös yksinkertainen palmikko. Kantapää onkin ehkä tämän mallin kivoin "juju"!
Lopuksi vartta neulottiin niin pitkään kuin siltä tuntui, itse neuloin niin pitkään kuin lankaa riitti. Lankana oli pallas ja puikot olivat 3mm bambuiset. Tämän tyyppiset sukat haluttaisi tehdä toisetkin, ehkä jonain päivänä vielä...

 
Niin ja tosiaan Keväthuuma-ohjeen takana on TiiQ, ja sen ohje löytyy ravelrystä (en saa puhelimella linkitettyä sitä..)

tiistai 8. syyskuuta 2015

Kaupungin moniydinmalli

Kävipä kerran niin, että kovin peitotutti. Siitäkin on jo vuosi... 


Sopivat langat piti löytää, ja tietenkin keksiä jonkinlainen idea siitä, millaisen torkkupeiton tekisin. Luin samaan aikaan maantieteen toista kurssia, ja siellä käsiteltiin kaupunkeja. Kuva kaupungin moniydinmallista sytytti lampun pääni päällä. Enää tarvitsi pohtia, miten kaupunki rakentuisi.


Päädyin perinteisiin isoäidinneliöihin ja ryhdyin työhön ilman aikomustakaan saada työstä mitenkään järkevän muotoista. Siitä tuli lopujen lopuksi iso, niin iso, että siihen voi kaksikin väsähtänyttä opiskelijaa kääriytyä samaan aikaan. Se onkin ollut jo kovassa käytössä.


Työn värit näkyvät parhaiten ensimmäisessä kuvassa, jälkimmäisistä ehkä saa jotain osviittaa muodosta. Niin ja lanka oli isoveljeä suurimmaksi osaksi (jämät käytetty edellisen postauksen patalappuun), ja sen lisäksi nallea ja vuorelman vetoa kaksinkertaisina. Eli paksua villasekoitelankaa kutosen koukulla. Toimii.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Välipalaksi jämiä

Taas on tovi vierähtänyt. Kaikkea on kyllä valmistunut, mutta kuvauspuoli on jäänyt vähäiseksi... Ja sitten sukat sun muut ovatkin jo olleet maailmalla! Tämän villaisen välipalan tajusin kuitenkin kuvata (eikä se ole minnekään luotani katoamassakaan, se sopii hienosti yhteen viimesyksyisen peittoprojektin, jonka kuvaamisen olen näköjään myös unohtanut autuaasti, kanssa).


Tässä siis mummokuutiopatalappu, lankana novitan isoveljen jämät (jes, nyt ne on loppu kokonaan!!) ja virkattu puisella 4.50mm virkkuukoukulla. Kokoa lapulla on suuren kattilanpohjan verran. Tämän päivityksen myötä voisin inspiroitua kuvaamaan sen peitonkin, josta nuo jämät siis ovat jääneet. Aurinkoista loppukesän päivää!

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Jazzahtavaa

Ennen joulua, kun oli kaikkein suurin lahjatohina päällä, päätin kokeilla helmien neulomista mukaan sukkiin. Syntyi Groovesit, joilla ei ole mitään tekemistä samannimisen lauluyhtyeen kanssa. Nämä syntyivät jazzia kuunnellen, kun olisi oikeastaan pitänyt pohtia tulevaa musiikinkoetta.. Kävihän se näinkin!



Sukissa on siis kaikki tutut perussukan piirteet, löytyy joustinta varresta ja tiimalasikantapää ainaoikeaisena. Helmet mutkittelevat sukanvartta pitkin ylös, kuin olisivat säveliä, joita saksofonista kantautuu. Halusin päättää varren joustimen jotenkin vähemmän töksähtävästi kuin yleensä, joten tein  pieniä palmikonkiertoja saadakseni siitä sulavan. Lankana on nelisäikeistä Stepiä, puikot 2,5mm bambut, helmet purin kaulakorusta, jonka olen löytänyt kirppikseltä joskus.

Nämä olivat tosiaan joululahjasukat, ja kuvaamaan pääsin näitä vasta näin maaliskuun alussa. Skeptikoille tiedoksi, että kuvauksissa käytettiin aitoa villimuusikkoa. Huolestuneita musiikin ystäviä rauhoitellekseni kerron, ettei muusikkoa vahingoitettu kuvausten aikana, ja se pääsi pian takaisin luonnolliseen elinympäristöönsä teekupillisen äärelle. Myös soittimet säilyivät vahingoittumattomina.


sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Kangasvuokkoja ja oransseja sukkia

Käväisin lempilankakaupassani tuossa eräänä tammikuisena päivänä kera ystävän, ja törmäsin 
sukka-puffavyyhtiin, joka suorastaan huusi päästä puikoille. Pakkohan se kerä oli sieltä adoptoida ja kutoa sukiksi, ihan itselle.


Ajatuksenani oli tehdä ihan vaan perussukat pienellä jujulla. 2,5mm bambupuikoilla valmista tuli suhteellisen nopeasti, kun sai posottaa menemään sileää neulosta. "Juju" on varresta löytyvä kukkakuvio, jonka on tarkoitus näyttää tältä:


Katsojasta riippuu, kuinka hyvin sitten onnistuin vangitsemaan tuon kuvan yläosan niihin sukkiin.. Tärkeintähän silti on, että itse tiedän, mitä se on esittävinään!


En aina kuvaa villasukkia opettajainhuoneen edessä sohvalla selällään maaten, mutta..



Samalta lankakauppareissulta muuten tarttui mukaan vyyhti merinosilkkiä, sellaista parhaan sävyistä vihreää, syvää ja metsäistä, kuitenkin riittävän kirkasta. Siitä vyyhdistä valmistui vauvan myssy ja junasukat, joiden ei pitäisi kutittaa eikä pistellä. Niistä ei valitettavasti ole kuvaa, sillä ne pääsivät uuteen kotiin heti valmistuttuaan. Lankaa jäi sen verran, että ehkä siitä jotkut kämmekkäät voisi vielä tehdä, saas nähdä..