To tupsuttaa or not to tupsuttaa?

Tammikuun kovien pakkasten alkaessa tajusin, etten omista yhden ainoaa lämmintä pipoa. Vain yhden saumurilla surautellun trikoisen. Pakkohan asialle oli tehdä jotain, ja äkkiä, joten pistin puikoille vihreää alpakkavillalankaa.

Kiihdyttelin sitten oikein huolella, kääntöreunus, etteivät korvat palellu ja sen jälkeen pelkkää sileää. Lopussa kavennukset viidessä kohtaa. Neuloin kilpaa kuoleman (no ei sentään, ehkä korvien paleltumisen) kanssa nelimillisillä koivupuikoilla. Kuudes puikko taisi olla bambuinen. Lopulta tuli valmista, sunnuntaina, kun maanantaina piti taas hengailla pakkasessa pidempiäkin aikoja. Neuloja 1, pakkanen 0!

Lankana pipossa on Dropsin Nepalia, kääntöreunan sisällä oranssit jämät ja muuten tuossa samassa päivityksessä toisista lapasista tuttua vihreää. Lanka kului muuten aika tarkkaan metrilleen.

Tässä pipoa pari kuukautta käyttäessäni olen pohtinut, että tarvitsisikohan se jonkinlaisen tupsun. Mitä luulette? Ei kyllä ole mitään aavistusta, että minkä värinen sen tupsun pitäisi olla...

 

Onneksi tupsuasiaa ei tarvitse ihan vielä päättää, aikaa on miettiä ja pohtia vaikka seuraavaan talveen, täällä kun alkaa olla aika keväiset kelit!

Loppuun oli vielä pakko laittaa lähikuvaa neulospinnasta, koska toi lanka on vaan NIIN kivan näköistä. Tykkään, kun se on tuolla tavalla kirjavaa, mutta sitten siitä tulee kuitenkin ihan yksivärinen neule tavallaan.

Karkauspäivän kavaljeeri

Ennen joulua

sinut kohtasin.

Olit lankoina laatikossani,

ohjeena ravelryjonossani.

Unelmieni kavaljeeri!

Lahjakasan alle

hautauduit.

Sua hädissäni etsin,

hiljaa mielessäni huusin:

"Rakas, älä mee!"

Puikot koivupuiset kaivoin

nelimilliset.

Sut kasan alta vaivoin

löydetyksi sain.

Ei hätää lain!

Nasta laudassa sitten

puikot suihkivat,

mielessäni tanssiaiset,

ystävänpäivä,

valmistuit ajoissa!

Ja mukanani kuljit,

nukuit kanssain teltassa,

käsiäni lämmitti

alpakkavillasi.

Eipä palele ei!

Vähän muutoksia ohjeen

peukaloon mä tein,

kas nykyaikana on

näppärämmät

Somettajan Sormet!

Yhteiskuvaa kanssas

sain odottaa pitkään.

Vaan mikä oisi parempaa

kuin kanssasi karkauspäivänä 

matkustaa?

On mulla siis oivat lapaset,

villaiset ja lämpimät,

en saanut mä hamekangasta

(enkä sormusta, kun joku tuttu kuitenkin kauhistuu,

ei kosintaan kääntynyt mulla suu,

tai kellään muullakaan,

tää runoilua varten on vaan)

on onnea kun on

lapaseni Chevalier.

-Vilja

Alkoi kovasti runoiluttamaan nämä kavaljeerit, koittakaa kestää. Runoiluttaako ketään muuta koskaan?

Lapasta lapasen perään

Joululahjalapaset nämäkin. Kummissakin lapasissa on lankana dropsin nepal. Oranssit lapaset on tehty kokonaan omasta päästä ja vihreiden lapasten mallikuvio on Ullasta. Eipä näistä kai sen enempää, neuloin nämä 4mm koivupuikoilla ja kumpiakin on käytetty ahkerasti.

Setämiehen kanssa kurssilla

Olen nyt talvella käynyt partionjohtajan peruskurssin koulutusviikonloput. Ensimmäiselle kurssiviikonlopulle otin mukaani lankaa ja puikot, nyt toisena viikonloppuna minulla oli jalassani uudet sukat.

Lankana sukissa oli Puffalan sukkapuffa, värissä Setämies. Olin ostanut kyseisen vyyhdin viime keväänä, kun tarvitsin jonkun kivan leirineuleen. Sen kertaiset sukat eivät kuitenkaan päässeet vartta pidemmälle, kun ne saivat purkutuomion. Ihan tyhmät sukat.

Nyt olosuhteet sukkien tekemiselle olivat paremmat, en tuntenut kurssilta etukäteen ketään ja ensimmäisenä viikonloppuna oli jonkin verran istuvaa työskentelyä. Lisäksi minulla sattui nyt olemaan tarve tavallisille hillityn harmahtaville perusvillasukille. Ohuille sellaisille. Siispä 2,5mm koivupuikoilla tikuttamaan! Varteen tein nirkkoreunan ja kantapää on (ylläripylläri) ainaoikea tiimalasi. Kärjessä on leveä nauhakavennus. Näistä tuli nyt mun ihan omat pj-sukat, ja hyvät onkin!

Kurssilla oli tosi hauskaa, molempina viikonloppuina, mutta varsinkin nyt tällä jälkimmäisellä, kun porukka tunsi toisensa paremmin. Kurssilta sai partiointiin uutta virtaa ja uusia työkaluja,, sekä tietysti paljon uusia partiokontakteja ja kavereita ympäri piiriä. Suunnitelmissa on tehdä yhteistyötä osan kanssa myöhemminkin.

Kurssilla tehtiin myös ehkä pj:n näkyvin ja tunnistetuin tuntomerkki, woggle, jota suomeksi kutsutaan osmonsolmuksi. Tosin nyt viikonloppuna kuulin, että sen oikea nimi on josefiinansolmu ja osmonsolmussa on enemmän kertauksia... Tiedä häntä! Odotan kuitenkin innolla, että saan johtamisharjoitustyön tehtyä ja saan valtakirjan ja luvan pitää tätä nahkanyörisolmua huivissani!

Pj-kurssilta kiidin kuin tuuli päivärippikoulun ensimmäiseen tapaamiseen. Iltamessun jälkeen yksi herttainen täti tuli kehumaan syksyllä neulomiani Dithereitä. Oli kuulemma ehtoollisen aikana ihastellut niitä kovasti. Lämmitti kovasti mieltäni rankan viikonlopun jälkeen, kyllä kaikki neulovat(kin) toverit on ihania!

Sarvihaara

Päätin syksyllä, että neulon joululahjoiksi lähinnä lapasia, kun sopivia lapaslankoja sattui olemaan varastossa. Halusin ehdottomasti neuloa palmikoita, koska palmikotutti kovin. Aikani lapasohjeita selailtuani päädyin tekemään peuransarvet.

Lapasten teossa käytin koivuisia 4mm sukkapuikkoja. Lankana oli Dropsin Lima, jossa on alpakkaa ja villaa. Näistä kuulemma tulikin ihanan lämpimät lapaset! Neulominen sujui jouhevasti ja palmikonkiertojen vuoksi mielenkiinto pysyi hyvin yllä. Loppujen lopuksi alkuperäisestä ohjeesta päätyi valmiiseen neuleeseen vain palmikko. 

Ohjeen nimestä, kuviosta, lapasten väristä ja kuvauspaikasta lammen rannalla tuli mieleeni Harry Potter ja Azkabanin vanki, tarkemmin se kohta, jossa sanotaan, että "Sarvihaara laukkasi viime yönä". Minäkin laukkasin äkkiä sadetta pakoon nämä kuvattuani, joten olkoot sitten Sarvihaarat. Ei ollenkaan huono nimi Potter-fanille päätyneille lapasille.

Sorsantorjuntatumput

Oltiin tuossa yhtenä päivänä ihan rauhallisella kävelyllä. Vettä tihutti ja oli muutenkin tosi kotoisa keli. Juteltiin kaikesta jonninjoutavasta, kun tapahtui jotain tosi hurjaa. Yhtäkkiä iso lauma (vai pitäisikö puhua parvesta?) kammottavia ihmissyöjäsorsia lähti tulemaan kohti.

Salamannopeasti kaivoimme esiin jeditaitoja vahvistavat brachiosauruslapaset esiin, ja aloitimme sorsantorjuntaoperaation. Voima oli kanssamme vahvana, mutta sorsilla oli ylivoima.

Tunsimme voimiemme hiipuvan, eikä meillä ollut muuta vaihtoehtoa, kuin peittää silmämme (sattuneesta syystä siitä ei ole kuvamateriaalia, silmät kiinni on vaikeaa kuvata). Luulimme viime hetken koittavan, mutta mitä kummaa! Mitään ei tapahtunutkaan!

Avasimme silmämme, ja huomasimme erheemme. Kyseessä olikin parvi ihan tavallisia sinisorsia. Huhhuh.

Tuossa siis vielä nämä dinosaurustumput, niissä on lankana keltaista ja luonnonvalkoista seiskaveikkaa (kohta ne loppuu, kohta ne loppuu, jeeee) ja ne on neulottu 4mm bambupuikoilla. Varren brachiosaurus on ihan omasta päästä sovellettu. Ottaiskohan joku (täys)tonttu nää täältä mukaansa ja veisi Korvatunturin kautta jollekin kaverille, että sillä pysyis kädet lämpöisinä?

P.S. Sorsia ei vahingoitettu neulekuvauksissa eikä sen ulkopuolella. Sorsat olivat paikalla vapaasta tahdostaan.

Taivaanrannanmaalari

Neuloinpa sitten sukat. Tylsästi taas ihan tavalliset. Nämä näyttävät mielestäni kesäiseltä Saarelta, välissä on vettä ja sitten on mantere tai joku toinen saari, ja sitten puiden takaa näkyy taivasta. Tai jos katsoo suoraan järvelle niin näkyy taivaanranta.

Nämä sukat ovat ehkä kokoa 40-41. Ne on neulottu koon 3 bambupuikoilla 6-säikeisestä Regiasta. Näissä on taas tylsä ja tavallinen ainaoikeainen tiimalasikantapää ja lyhyehköt varret. Vähänkö oon ollut tylsällä päällä.

Sukkien kuvauspäivänä oli vielä lunta, nyt se kaikki on mennyt sateen mukana pois. Ulkona on taas pimeää. Onneksi on eka adventti niin saa edes polttaa viikolla askarreltuja mehiläisvaha-adventtikynttilöitä. Toivottavasti se lumi kuitenkin vielä tulisi takaisin!

Näistä iänikuisista tiimalasikantapäisistä normisukista (onneksi seuraavaksi valmistuu lapasia...) tuli mieleen, että onko muillakin joitain sukkamaneereja, jotka tuntuvat toistuvan sukasta sukkaan?

Wanhoja juttuja

Tuossa haasteeseen vastaamisen lomassa aloin tutkia tietokoneen syövereitä, ja sieltähän löytyi vaikka mitä jännää. Ajattelin jakaa joitain juttuja kuvien muodossa.

Tassu-lapaset. Tein nämä lapaset ysiluokalla, samalla kun luin Tuntematonta sotilasta. Nää lapaset olivat mun ensimmäinen kirjoneuletyöni, mutta niistä tuli siitä huolimatta ihan hyvät. joustin vaan oli vähäsen löysä. Lapaset palvelivat hyvin pulkkamäissä ja muissa, mitä nyt vähän rähjääntyivät reissussa. Lopulta niille kävi niin hassusti, että ne joutuivat tulilinjalle (joku haava tais tulla ehkä...) ja haavoittuivat, kuin Susi ikään. Eikä ollut Rokkaa pelastamassa. Kyllä ne vielä leirikäytössä menee, ei ne ihan täysin kuollut, mutta nyt en oikeastaan edes tiedä, missä nämä on. Toivottavasti ne löytyvät.

Tämä kuva on otettu autossa matkalla pohjoiseen, vissiinkin juuri silloin ysiluokan jälkeisenä kesänä. Nuo sukat ovat nyt kaverillani, ja niissä on reikä pohjassa. Pitäisi vissiin tarjoutua parsimaan se. Tai sitten kaverin on korkea aika saada taas sukat lahjaksi.

Nämä valkoiset pitsisukat ovat uudempaa tuotantoa. Tein ne tänä keväänä ylppärilahjaksi yhdelle kaverille, jolla on ihan älyttömän pieni jalka. Osasin kai onneksi tehdä oikean kokoiset sukat...

Tässä on kevätjuhlamekko, josta puhuin tässä postauksessa. Hiiteen blogikulissit, tässä näkyy ainakin hyvin koulumme kässänluokan sotkuisuus. Tuota mekkoa tosiaan väänsin ilman kaavoja kevätjuhlaa edeltävän iltapäivän koululla, kun kaikki muut olivat kotona. Mekko on kiva, ja se on päässyt käyttöön muihinkin tilaisuuksiin.

Tällaista tällä kerralla, ensi kerralla ehkä jotain tuoreempaa. Löytyisiköhän teiltä muiltakin jotain esittelemättä jääneitä tärkeitä juttuja?

Joulufiilis

Joko näin marraskuun lopussa saa olla joulufiilis? Saahan? 

Neuloskelin nämä sukat jo lokakuussa, mutta jostain kumman syystä päätteleminen vähän jäi... Onneksi, koska nyt satoi lunta, jota vasten jouluisen väriset Ditherit oli kiva kuvata. Kirjoneuleeseen löytyy siis kaavio Ravelrystä, kantapään, alun joustimet ja kärkikavennukset soveltelin itse. Kiilakavennukset on jalkapohjassa, ettei Voimassa olisi aistittavissa häiriöitä.

Tarkoituksena oli saada tästä kaverille joululahjaneule, mutta vahingossa niistä tulikin minun kokoiseni. Toimisivat siis kyseisellä kaverilla lähinnä joulusukkana takanreunuksella, ovat sen verran isot... Ehkä näille joku loppusijoituspaikka löytyy, tai sitten ne on pakko pitää itse. Olisikin ihan hirveää saada kirjoneulesukat sävy sävyyn hameen kanssa...

Tämä tyttö lähtee nyt juomaan glögiä ja kuuntelemaan herkkiä joululauluja. Niin ja toivomaan että lumi pysyisi maassa.

Suojaväritys kunnossa!

Mua vaivasi tässä taannoin pahemman luokan neuleplääh. Selailin sukkien, lapasten, huivien ja vaikka minkä ohjeita ja hipelöin lankakeriäni, mutta mikään ei oikein sytyttänyt. Olin jo vaipua epätoivon kässättömään kuiluun. Sitten koin valaistumisen. Siis kirjaimellisesti, aurinko paistoi suoraan silmiini keltaista valoaan. Tien varrella oli keltaisia auringonkukkia. Syksyn ensimmäiset keltaiset lehdet suorastaan hyppivät silmille. Kotiin päästyäni huomasin pöydälläni kerän keltaista lankaa. Ihkua Sukka-Puffaa värissä OHO!. Se oli jäänyt jostain syystä ulos lankakassista. Tuolilla, pöydän vieressä, oli puoliksi parsitut palmikkosukat (jotka ovat nyt jo kokonaan parsitut ja taas täyskäytössä). Kemian ylioppilaskirjoituksiin oli aikaa kaksi päivää. Olosuhteiden pakottamana laitoin silmukat puikoille ja päästelin menemään.

Ensimmäinen sukka valmistui kirjoituksia edeltävänä iltana. Toinen sukka oli valmis maanantaina. Koon 36-37 sukkiin ei siis kulunut viikkoakaan, ja toki käytin siis aikaani paljon muuhunkin kuin sukkiin. Näissä on käytetty 2,5mm puupuikkoja, ja sitä ihanaa keltaista Sukka-Puffaa. Mallikerta on apinoitu Paraphernalia-sukista, joiden ilmainen suomenkielinen ohje löytyy Ravelrysta. Palmikkoa lukuunottamatta sukat ovat oman pään tuotosta, niistä muunmuassa löytyy se sama iänikuinen ainaoikeainen tiimalasikantapää.

Alemmassa kuvassa näkyy sukkien väri paremmin, nämä jalassa voisi maastoutua lehtikasaan eikä kukaan tajuaisi, että siellä piileskelee joku. Ylemmän kuvan funktio on esitellä palmikkoa. Jos se vaikka näkyisi semisolidista keltaisesta vaikka taustana on koulun tiiliseinää.

Nyt kun neuleplääh on selätetty, ovat puikot taas suihkineet ahkerasti. Nytkin päättelyä odottavat yhdet sukat ja toiset ovat terää vaille valmiit. Peittojakin on kesken, mutta ne nyt ovatkin jämälankaikuisuusprojekteja, joihin käytetään muiden töiden jätökset. Villapaita sensijaan toivottavasti valmistuu pian. Ehkä.

Saarisukkaa

Viime kesänä leireilin yhdeksän päivää keskellä järveä. Siis saaressa, en veneessä. Menossa mukana oli myös ystävä, jolla ei ollut villasukkia mukana. Kovasti suretti katsoa, kun toinen painoi menemään viitisen numeroa liian suurissa lainavillasukissa, joten päätin neulaista hänelle sopivammat heti kotiin päästyäni.

Tuollaiset lyhytvartiset niistä sitten tuli, neuloin nämä kahdessa päivässä heti leiriltä tultuani. Ajattelin, että alpakkasukat olisivat lämpimät ja varmasti riittävän pehmeät, joten käytin näihin Langin Novenaa, jota löytyi omasta kaapista. Näihin kuluikin lähes koko Novenavarasto, loput virkkasin peittoon, joka toivottavasti joskus valmistuu. Puikkoina oli 3mm bambupuikot.

Tosiaan, sukat ovat odottaneet kesästä saakka että pääsen kyseisen ystävän kanssa taas leireilemään Saareen, koska eihän näitä nyt missään muualla olisi voinut luovuttaa. Samalla saatiin välttämättömät todisteet blogia varten. Kivaa oli, taas kerran. Toivottavasti pääsee taas pian uudestaan tuonne, koska onhan toi nyt ihan mielettömän ihana paikka!

Kaiken kadonneen aarteen metsästyksen lomassa ehti myös neuloa pätkän keltaista sukkaa, katsotaan jos siitä vaikka isona tulisi jotain.

Tasapainottelua

Samoihin aikoihin edellisen postauksen sinisten sukkien kanssa valmistuivat nämä perussukkaset. Näistä ei ole juuri mitään muuta sanottavaa, kuin että valmista tuli nopeasti toisten sukkien ohella (lähinnä kemian tasapainolaskuja laskien ja teoriaa kuunnellen) ja ne löysivät heti uuden kodin. Lankana oli Jawoll magic (fingering-paksuista villasekoitetta) ja puikkoina 2,5mm bambut. Varressa on 3o1n-joustin ja kantapäänä tiimalasi, ainaoikein, kuten yleensä.

Niin ja se on pakko sanoa vielä näin kirjoitusten alla, että musta vähän tuntuu, kuin kaikki mun kemiallinen osaaminen tasapainolaskuista ja pH:sta sun muista olisi imeytynyt näihin sukkiin, (ei stressaa ei)... Toivottavasti ovat edes siis toverille hyödylliset!

Keväthuumaa

Keväällä tuli tarve neuloa jotain sinistä. Teki myös kovasti mieli kokeilla jotakin itselle uutta tekniikkaa. Aikani selailtuani löysin ohjeen sukkiin, jotka iskivät heti. Pakko oli neuloa, kert' Keväthuuma niin vaati.

Sukat aloitettiin kärjestä Judy's magic cast-onilla, joka oli minulle aivan uusi tapa luoda silmukat. Näin aloituksesta tuli tosi siisti, joten aivan varmasti käytän sitä myös myöhemmin. Jalkapöydässä neulottiin palmikkoa kaavion mukaan, ja sitten tehtiin kantalappu. 

Kantakäännöksessä oli jotain todella tiimalasikantapäämäistä, lyhennettyjä kerroksia siis, ja sen jälkeen jatkettiin sukan etupuolella kaavion mukaan ja kantapään jälkeiset kavennukset neulottiin kolmion malliseksi kiilaksi. Kiilan viertä kulkee myös yksinkertainen palmikko. Kantapää onkin ehkä tämän mallin kivoin "juju"!

Lopuksi vartta neulottiin niin pitkään kuin siltä tuntui, itse neuloin niin pitkään kuin lankaa riitti. Lankana oli pallas ja puikot olivat 3mm bambuiset. Tämän tyyppiset sukat haluttaisi tehdä toisetkin, ehkä jonain päivänä vielä...

 

Niin ja tosiaan Keväthuuma-ohjeen takana on TiiQ, ja sen ohje löytyy ravelrystä (en saa puhelimella linkitettyä sitä..)

Jazzahtavaa

Ennen joulua, kun oli kaikkein suurin lahjatohina päällä, päätin kokeilla helmien neulomista mukaan sukkiin. Syntyi Groovesit, joilla ei ole mitään tekemistä samannimisen lauluyhtyeen kanssa. Nämä syntyivät jazzia kuunnellen, kun olisi oikeastaan pitänyt pohtia tulevaa musiikinkoetta.. Kävihän se näinkin!

Sukissa on siis kaikki tutut perussukan piirteet, löytyy joustinta varresta ja tiimalasikantapää ainaoikeaisena. Helmet mutkittelevat sukanvartta pitkin ylös, kuin olisivat säveliä, joita saksofonista kantautuu. Halusin päättää varren joustimen jotenkin vähemmän töksähtävästi kuin yleensä, joten tein  pieniä palmikonkiertoja saadakseni siitä sulavan. Lankana on nelisäikeistä Stepiä, puikot 2,5mm bambut, helmet purin kaulakorusta, jonka olen löytänyt kirppikseltä joskus.

Nämä olivat tosiaan joululahjasukat, ja kuvaamaan pääsin näitä vasta näin maaliskuun alussa. Skeptikoille tiedoksi, että kuvauksissa käytettiin aitoa villimuusikkoa. Huolestuneita musiikin ystäviä rauhoitellekseni kerron, ettei muusikkoa vahingoitettu kuvausten aikana, ja se pääsi pian takaisin luonnolliseen elinympäristöönsä teekupillisen äärelle. Myös soittimet säilyivät vahingoittumattomina.

Kangasvuokkoja ja oransseja sukkia

Käväisin lempilankakaupassani tuossa eräänä tammikuisena päivänä kera ystävän, ja törmäsin 

sukka-puffavyyhtiin, joka suorastaan huusi päästä puikoille. Pakkohan se kerä oli sieltä adoptoida ja kutoa sukiksi, ihan itselle.

Ajatuksenani oli tehdä ihan vaan perussukat pienellä jujulla. 2,5mm bambupuikoilla valmista tuli suhteellisen nopeasti, kun sai posottaa menemään sileää neulosta. "Juju" on varresta löytyvä kukkakuvio, jonka on tarkoitus näyttää tältä:

Katsojasta riippuu, kuinka hyvin sitten onnistuin vangitsemaan tuon kuvan yläosan niihin sukkiin.. Tärkeintähän silti on, että itse tiedän, mitä se on esittävinään!

En aina kuvaa villasukkia opettajainhuoneen edessä sohvalla selällään maaten, mutta..

Samalta lankakauppareissulta muuten tarttui mukaan vyyhti merinosilkkiä, sellaista parhaan sävyistä vihreää, syvää ja metsäistä, kuitenkin riittävän kirkasta. Siitä vyyhdistä valmistui vauvan myssy ja junasukat, joiden ei pitäisi kutittaa eikä pistellä. Niistä ei valitettavasti ole kuvaa, sillä ne pääsivät uuteen kotiin heti valmistuttuaan. Lankaa jäi sen verran, että ehkä siitä jotkut kämmekkäät voisi vielä tehdä, saas nähdä..

aika syksyistä

 

Tongin perjantaina jämälankapussiani, ja löysin paljon syksyisiä värejä. Sain loistoidean ja kerin niistä kaksi kerää vielä sen aamun aikana. Keristä raidoittamalla syntyi kaulahuivi, joka varmaankin jää omaa kaulaa lämmittämään.

 

 

Mitä: kaulahuivi

Mistä: jämistä

Miten: neuloen 3.5 sukkapuikoilla

 

Ja koska olen aina ajoissa enkä ikinä yhtään mattimyöhänen, niin päätin osallistua tällä Silmukan saalistus - ja Pipon ytimestä -blogien Silmukan ytimestä -haasteeseen, jonka syyskuun aiheena oli ruska. Aikaa osallistuahan oli syyskuun loppuun asti, ja sain huivin valmiiksi puolisen tuntia sitten.

 

Myöhäinen tai ei, mutta padappappappaaa aim laavin it!

Späideri + maid of the river = totta

Tällaista tällä kertaa. Valmista tuli jo aiemmin, mutta sain aikaiseksi päätellä tämän vasta eilen.

Mitä: ainaoikeinhuivia omasta päästä

Mistä: merinolankaa, 420m/100g, vähän päälle 100g

Miten: neuloen 3,5 pyöröpuikolla

Tää on ihan huippupitkä ja huippupehmeä ja huippuihana! Langasta piti tulla alunperin sukat, mutta langan kestävyys alkoi epäilyttää, kun käytän kuitenkin villasukkia joka päivä ympäri vuoden. Huivina se on varmaankin ihan parhaimmillaan. :) Nähtäväksi jää päätyykö tämä ihanuus omaan kaulaan vai läytääkö se myöhemmin uuden kodin... Täytyy muuten tässä kohtaa kehuskella, että kun monessaa blogissa näkyy niitä kaikenkarvaisia kuvausassistentteja, niin mullapa olikin tuollainen linssilude-hämis apuna!

Olen myös saanut taas pari tiskirättiä valmiiksi, nämä ovat kierrätyspuuvillalangasta virkatut. Oikeasti ne ovat tummemman harmaat, mutta aurinko paistoi hurjan kirkkaasti, joten.. Näillä mennään, ja aurinkoisia syyspäiviä saisi mun mielestä olla edessäpäin vielä monen monta. On tää syksy vaan niin lempparivuodenaika nykyään!

HUI! VI!

Tämä huivi on esiintynyt blogissa aiemminkin, tosin sillä kertaa se oli vitriinissä eikä lainkaan yhtä hyvin esillä.. Sovitaan, että se on ajankohtainen nyt, koska puikoilla on jälleen huivi..

 

 

 HuiVi on saanut alkunsa käsityön kurssilla, ja se on tehty vanhoista pellavalangoista, joita koululla sattui olemaan pieninä nöttösinä.

 Mitä: HuiVi
Miten:3,5 pyöröpuikoilla neuloen
Mistä: 60-luvun mysteeripellavat

 

Loppuun voisi todeta, että padappappappaaaaaa aim laaving it!