The Suutariteoria

Kaikki ovat varmaankin kuulleet, mitä sanotaan suutarin lapsista ja kengistä. Itsehän en ole suutari, eikä minulla ole lapsiakaan, mutta sukkia sen sijaan tehtailen ja aina niitä saa olla paikkaamassa! Parsimusliukuhihnan varrella onkin syntynyt teoria (toiminee suutareihinkin), jonka mukaan neulojalla voi olla sukkia laatikot väärällään, mutta silti hän kulkee (myös) risoissa, parsituissa, uudelleen teritetyissä, uuden pohjan saaneissa ja mitä mielikuvituksellisimmin tavoin kasaan korjatuissa villureissa. Se taas johtuu yksinkertaisesti siitä, että neulojalla on muodostunut kuhunkin sukkaan tunneside. Kaikki sukat ovat tärkeitä, ja niiden siirtyminen autuaammille villasukkamaille tietäisi ammottavaa aukkoa villasukkalaatikkoon. Mikä sitten neuvoksi, jos tuleekin sellainen tilanne, että aamulla tarvitsisi juuri niitä tiettyjä vaaleanpunaisia pitkiä palmikkosukkia, ja ne olisivat jo villiksien taivaassa? Eihän niitä yksinkertaisesti raaski heittää pois, olkoonkin, että ne muistuttavat jo hieman Frankensteinin hirviötä. Olipa taas hyvä idea korjata varsi ruuveilla ja muttereilla. Ja sitä rataa.

Heureka!-hetken jälkeen aloin pohtia, kuinka monta paikkaa on villasukissa vielä ihan sopiva määrä, missä menee se kuuluisa raja. Missä vaiheessa täytyisi osata päästää rakkaat ystävät, jalkaan sopiviksi muovautuneet, kärsimyksistään. Onko kaksi paikkaa sukassa jo liikaa? 

Tätä siis mietin parsiessani. Parsimiseen kuluikin hyvin aikaa, kuvasta laskien parsin tänään kuusi eri kokoista reikää. Kaikki oranssilla fingering-paksuisella Stepillä, koska sitä nyt sattui olemaan sopivan kokoinen jämäkerä, jota en ollut vielä käyttänyt peittoprojektiin. Onko muuten teidän mielestänne paikkojen värillä väliä?

Näissäkin kolmessa sukkaparissa on nyt yhteensä yhdeksän (9!!!) paikkaa. Joku viisaampi(ko?) luopuisi niistä jo, mutta enhän minä vielä pysty. Sitä paitsi tajusin, että kahdet näistä sukista olen tehnyt blogin olemassaoloaikana, eikä niitä vaan koskaan ole täällä esitelty.

Näissä sukissa on ainaoikein tiimalasikantapää, lankana jotain mysteerivillasekoitetta, juoksevuudeltaan n. 420m/100g ja puikot olivat 2,5mm bambuiset. Kuviona neidon kyyneleitä. Varsi on ehkä 15cm pitkä.

Toisissa sukissa on muistaakseni samanmerkkistä lankaa kuin noissa edellisissä, puikot olivat samat ja kuvio apinoitu näistä. Nämä sukat ovat käytännössä varrettomat, sillä kyseessä oli saatu jämäkerä. Ja kantapää on taas sama, aina oikein ja tiimalasi. Miten niin kaavoihin kangistunutta?

Loppukevennyksenä vielä kuva sukista, jotka ovat laskujeni mukaan kymmenestä kohdasta parsitut ja lisää reikiä näyttäisi olevan tulossa. Päätettävä siis olisi, antaako sukkaraasuille armonisku vai pitkittääkö niiden elämää vielä vähän.

Minua kiinnostaisi nyt kovasti tietää, millainen teidän muiden sukkatilanne on. Löytyykö pelkästään priimakuntoisia valioyksilöitä vai onko kaapissa tilaa vanhemmille ja raihnaammillekin tapauksille? Kuinka monta paikkaa on vielä sopiva määrä? Onko paikan värillä väliä? Onko sinulla painavaa asiaa parsimisesta? 

Setämiehen kanssa kurssilla

Olen nyt talvella käynyt partionjohtajan peruskurssin koulutusviikonloput. Ensimmäiselle kurssiviikonlopulle otin mukaani lankaa ja puikot, nyt toisena viikonloppuna minulla oli jalassani uudet sukat.

Lankana sukissa oli Puffalan sukkapuffa, värissä Setämies. Olin ostanut kyseisen vyyhdin viime keväänä, kun tarvitsin jonkun kivan leirineuleen. Sen kertaiset sukat eivät kuitenkaan päässeet vartta pidemmälle, kun ne saivat purkutuomion. Ihan tyhmät sukat.

Nyt olosuhteet sukkien tekemiselle olivat paremmat, en tuntenut kurssilta etukäteen ketään ja ensimmäisenä viikonloppuna oli jonkin verran istuvaa työskentelyä. Lisäksi minulla sattui nyt olemaan tarve tavallisille hillityn harmahtaville perusvillasukille. Ohuille sellaisille. Siispä 2,5mm koivupuikoilla tikuttamaan! Varteen tein nirkkoreunan ja kantapää on (ylläripylläri) ainaoikea tiimalasi. Kärjessä on leveä nauhakavennus. Näistä tuli nyt mun ihan omat pj-sukat, ja hyvät onkin!

Kurssilla oli tosi hauskaa, molempina viikonloppuina, mutta varsinkin nyt tällä jälkimmäisellä, kun porukka tunsi toisensa paremmin. Kurssilta sai partiointiin uutta virtaa ja uusia työkaluja,, sekä tietysti paljon uusia partiokontakteja ja kavereita ympäri piiriä. Suunnitelmissa on tehdä yhteistyötä osan kanssa myöhemminkin.

Kurssilla tehtiin myös ehkä pj:n näkyvin ja tunnistetuin tuntomerkki, woggle, jota suomeksi kutsutaan osmonsolmuksi. Tosin nyt viikonloppuna kuulin, että sen oikea nimi on josefiinansolmu ja osmonsolmussa on enemmän kertauksia... Tiedä häntä! Odotan kuitenkin innolla, että saan johtamisharjoitustyön tehtyä ja saan valtakirjan ja luvan pitää tätä nahkanyörisolmua huivissani!

Pj-kurssilta kiidin kuin tuuli päivärippikoulun ensimmäiseen tapaamiseen. Iltamessun jälkeen yksi herttainen täti tuli kehumaan syksyllä neulomiani Dithereitä. Oli kuulemma ehtoollisen aikana ihastellut niitä kovasti. Lämmitti kovasti mieltäni rankan viikonlopun jälkeen, kyllä kaikki neulovat(kin) toverit on ihania!

Taivaanrannanmaalari

Neuloinpa sitten sukat. Tylsästi taas ihan tavalliset. Nämä näyttävät mielestäni kesäiseltä Saarelta, välissä on vettä ja sitten on mantere tai joku toinen saari, ja sitten puiden takaa näkyy taivasta. Tai jos katsoo suoraan järvelle niin näkyy taivaanranta.

Nämä sukat ovat ehkä kokoa 40-41. Ne on neulottu koon 3 bambupuikoilla 6-säikeisestä Regiasta. Näissä on taas tylsä ja tavallinen ainaoikeainen tiimalasikantapää ja lyhyehköt varret. Vähänkö oon ollut tylsällä päällä.

Sukkien kuvauspäivänä oli vielä lunta, nyt se kaikki on mennyt sateen mukana pois. Ulkona on taas pimeää. Onneksi on eka adventti niin saa edes polttaa viikolla askarreltuja mehiläisvaha-adventtikynttilöitä. Toivottavasti se lumi kuitenkin vielä tulisi takaisin!

Näistä iänikuisista tiimalasikantapäisistä normisukista (onneksi seuraavaksi valmistuu lapasia...) tuli mieleen, että onko muillakin joitain sukkamaneereja, jotka tuntuvat toistuvan sukasta sukkaan?

Wanhoja juttuja

Tuossa haasteeseen vastaamisen lomassa aloin tutkia tietokoneen syövereitä, ja sieltähän löytyi vaikka mitä jännää. Ajattelin jakaa joitain juttuja kuvien muodossa.

Tassu-lapaset. Tein nämä lapaset ysiluokalla, samalla kun luin Tuntematonta sotilasta. Nää lapaset olivat mun ensimmäinen kirjoneuletyöni, mutta niistä tuli siitä huolimatta ihan hyvät. joustin vaan oli vähäsen löysä. Lapaset palvelivat hyvin pulkkamäissä ja muissa, mitä nyt vähän rähjääntyivät reissussa. Lopulta niille kävi niin hassusti, että ne joutuivat tulilinjalle (joku haava tais tulla ehkä...) ja haavoittuivat, kuin Susi ikään. Eikä ollut Rokkaa pelastamassa. Kyllä ne vielä leirikäytössä menee, ei ne ihan täysin kuollut, mutta nyt en oikeastaan edes tiedä, missä nämä on. Toivottavasti ne löytyvät.

Tämä kuva on otettu autossa matkalla pohjoiseen, vissiinkin juuri silloin ysiluokan jälkeisenä kesänä. Nuo sukat ovat nyt kaverillani, ja niissä on reikä pohjassa. Pitäisi vissiin tarjoutua parsimaan se. Tai sitten kaverin on korkea aika saada taas sukat lahjaksi.

Nämä valkoiset pitsisukat ovat uudempaa tuotantoa. Tein ne tänä keväänä ylppärilahjaksi yhdelle kaverille, jolla on ihan älyttömän pieni jalka. Osasin kai onneksi tehdä oikean kokoiset sukat...

Tässä on kevätjuhlamekko, josta puhuin tässä postauksessa. Hiiteen blogikulissit, tässä näkyy ainakin hyvin koulumme kässänluokan sotkuisuus. Tuota mekkoa tosiaan väänsin ilman kaavoja kevätjuhlaa edeltävän iltapäivän koululla, kun kaikki muut olivat kotona. Mekko on kiva, ja se on päässyt käyttöön muihinkin tilaisuuksiin.

Tällaista tällä kerralla, ensi kerralla ehkä jotain tuoreempaa. Löytyisiköhän teiltä muiltakin jotain esittelemättä jääneitä tärkeitä juttuja?

Joulufiilis

Joko näin marraskuun lopussa saa olla joulufiilis? Saahan? 

Neuloskelin nämä sukat jo lokakuussa, mutta jostain kumman syystä päätteleminen vähän jäi... Onneksi, koska nyt satoi lunta, jota vasten jouluisen väriset Ditherit oli kiva kuvata. Kirjoneuleeseen löytyy siis kaavio Ravelrystä, kantapään, alun joustimet ja kärkikavennukset soveltelin itse. Kiilakavennukset on jalkapohjassa, ettei Voimassa olisi aistittavissa häiriöitä.

Tarkoituksena oli saada tästä kaverille joululahjaneule, mutta vahingossa niistä tulikin minun kokoiseni. Toimisivat siis kyseisellä kaverilla lähinnä joulusukkana takanreunuksella, ovat sen verran isot... Ehkä näille joku loppusijoituspaikka löytyy, tai sitten ne on pakko pitää itse. Olisikin ihan hirveää saada kirjoneulesukat sävy sävyyn hameen kanssa...

Tämä tyttö lähtee nyt juomaan glögiä ja kuuntelemaan herkkiä joululauluja. Niin ja toivomaan että lumi pysyisi maassa.

Suojaväritys kunnossa!

Mua vaivasi tässä taannoin pahemman luokan neuleplääh. Selailin sukkien, lapasten, huivien ja vaikka minkä ohjeita ja hipelöin lankakeriäni, mutta mikään ei oikein sytyttänyt. Olin jo vaipua epätoivon kässättömään kuiluun. Sitten koin valaistumisen. Siis kirjaimellisesti, aurinko paistoi suoraan silmiini keltaista valoaan. Tien varrella oli keltaisia auringonkukkia. Syksyn ensimmäiset keltaiset lehdet suorastaan hyppivät silmille. Kotiin päästyäni huomasin pöydälläni kerän keltaista lankaa. Ihkua Sukka-Puffaa värissä OHO!. Se oli jäänyt jostain syystä ulos lankakassista. Tuolilla, pöydän vieressä, oli puoliksi parsitut palmikkosukat (jotka ovat nyt jo kokonaan parsitut ja taas täyskäytössä). Kemian ylioppilaskirjoituksiin oli aikaa kaksi päivää. Olosuhteiden pakottamana laitoin silmukat puikoille ja päästelin menemään.

Ensimmäinen sukka valmistui kirjoituksia edeltävänä iltana. Toinen sukka oli valmis maanantaina. Koon 36-37 sukkiin ei siis kulunut viikkoakaan, ja toki käytin siis aikaani paljon muuhunkin kuin sukkiin. Näissä on käytetty 2,5mm puupuikkoja, ja sitä ihanaa keltaista Sukka-Puffaa. Mallikerta on apinoitu Paraphernalia-sukista, joiden ilmainen suomenkielinen ohje löytyy Ravelrysta. Palmikkoa lukuunottamatta sukat ovat oman pään tuotosta, niistä muunmuassa löytyy se sama iänikuinen ainaoikeainen tiimalasikantapää.

Alemmassa kuvassa näkyy sukkien väri paremmin, nämä jalassa voisi maastoutua lehtikasaan eikä kukaan tajuaisi, että siellä piileskelee joku. Ylemmän kuvan funktio on esitellä palmikkoa. Jos se vaikka näkyisi semisolidista keltaisesta vaikka taustana on koulun tiiliseinää.

Nyt kun neuleplääh on selätetty, ovat puikot taas suihkineet ahkerasti. Nytkin päättelyä odottavat yhdet sukat ja toiset ovat terää vaille valmiit. Peittojakin on kesken, mutta ne nyt ovatkin jämälankaikuisuusprojekteja, joihin käytetään muiden töiden jätökset. Villapaita sensijaan toivottavasti valmistuu pian. Ehkä.

Saarisukkaa

Viime kesänä leireilin yhdeksän päivää keskellä järveä. Siis saaressa, en veneessä. Menossa mukana oli myös ystävä, jolla ei ollut villasukkia mukana. Kovasti suretti katsoa, kun toinen painoi menemään viitisen numeroa liian suurissa lainavillasukissa, joten päätin neulaista hänelle sopivammat heti kotiin päästyäni.

Tuollaiset lyhytvartiset niistä sitten tuli, neuloin nämä kahdessa päivässä heti leiriltä tultuani. Ajattelin, että alpakkasukat olisivat lämpimät ja varmasti riittävän pehmeät, joten käytin näihin Langin Novenaa, jota löytyi omasta kaapista. Näihin kuluikin lähes koko Novenavarasto, loput virkkasin peittoon, joka toivottavasti joskus valmistuu. Puikkoina oli 3mm bambupuikot.

Tosiaan, sukat ovat odottaneet kesästä saakka että pääsen kyseisen ystävän kanssa taas leireilemään Saareen, koska eihän näitä nyt missään muualla olisi voinut luovuttaa. Samalla saatiin välttämättömät todisteet blogia varten. Kivaa oli, taas kerran. Toivottavasti pääsee taas pian uudestaan tuonne, koska onhan toi nyt ihan mielettömän ihana paikka!

Kaiken kadonneen aarteen metsästyksen lomassa ehti myös neuloa pätkän keltaista sukkaa, katsotaan jos siitä vaikka isona tulisi jotain.

Tasapainottelua

Samoihin aikoihin edellisen postauksen sinisten sukkien kanssa valmistuivat nämä perussukkaset. Näistä ei ole juuri mitään muuta sanottavaa, kuin että valmista tuli nopeasti toisten sukkien ohella (lähinnä kemian tasapainolaskuja laskien ja teoriaa kuunnellen) ja ne löysivät heti uuden kodin. Lankana oli Jawoll magic (fingering-paksuista villasekoitetta) ja puikkoina 2,5mm bambut. Varressa on 3o1n-joustin ja kantapäänä tiimalasi, ainaoikein, kuten yleensä.

Niin ja se on pakko sanoa vielä näin kirjoitusten alla, että musta vähän tuntuu, kuin kaikki mun kemiallinen osaaminen tasapainolaskuista ja pH:sta sun muista olisi imeytynyt näihin sukkiin, (ei stressaa ei)... Toivottavasti ovat edes siis toverille hyödylliset!

Keväthuumaa

Keväällä tuli tarve neuloa jotain sinistä. Teki myös kovasti mieli kokeilla jotakin itselle uutta tekniikkaa. Aikani selailtuani löysin ohjeen sukkiin, jotka iskivät heti. Pakko oli neuloa, kert' Keväthuuma niin vaati.

Sukat aloitettiin kärjestä Judy's magic cast-onilla, joka oli minulle aivan uusi tapa luoda silmukat. Näin aloituksesta tuli tosi siisti, joten aivan varmasti käytän sitä myös myöhemmin. Jalkapöydässä neulottiin palmikkoa kaavion mukaan, ja sitten tehtiin kantalappu. 

Kantakäännöksessä oli jotain todella tiimalasikantapäämäistä, lyhennettyjä kerroksia siis, ja sen jälkeen jatkettiin sukan etupuolella kaavion mukaan ja kantapään jälkeiset kavennukset neulottiin kolmion malliseksi kiilaksi. Kiilan viertä kulkee myös yksinkertainen palmikko. Kantapää onkin ehkä tämän mallin kivoin "juju"!

Lopuksi vartta neulottiin niin pitkään kuin siltä tuntui, itse neuloin niin pitkään kuin lankaa riitti. Lankana oli pallas ja puikot olivat 3mm bambuiset. Tämän tyyppiset sukat haluttaisi tehdä toisetkin, ehkä jonain päivänä vielä...

 

Niin ja tosiaan Keväthuuma-ohjeen takana on TiiQ, ja sen ohje löytyy ravelrystä (en saa puhelimella linkitettyä sitä..)

Jazzahtavaa

Ennen joulua, kun oli kaikkein suurin lahjatohina päällä, päätin kokeilla helmien neulomista mukaan sukkiin. Syntyi Groovesit, joilla ei ole mitään tekemistä samannimisen lauluyhtyeen kanssa. Nämä syntyivät jazzia kuunnellen, kun olisi oikeastaan pitänyt pohtia tulevaa musiikinkoetta.. Kävihän se näinkin!

Sukissa on siis kaikki tutut perussukan piirteet, löytyy joustinta varresta ja tiimalasikantapää ainaoikeaisena. Helmet mutkittelevat sukanvartta pitkin ylös, kuin olisivat säveliä, joita saksofonista kantautuu. Halusin päättää varren joustimen jotenkin vähemmän töksähtävästi kuin yleensä, joten tein  pieniä palmikonkiertoja saadakseni siitä sulavan. Lankana on nelisäikeistä Stepiä, puikot 2,5mm bambut, helmet purin kaulakorusta, jonka olen löytänyt kirppikseltä joskus.

Nämä olivat tosiaan joululahjasukat, ja kuvaamaan pääsin näitä vasta näin maaliskuun alussa. Skeptikoille tiedoksi, että kuvauksissa käytettiin aitoa villimuusikkoa. Huolestuneita musiikin ystäviä rauhoitellekseni kerron, ettei muusikkoa vahingoitettu kuvausten aikana, ja se pääsi pian takaisin luonnolliseen elinympäristöönsä teekupillisen äärelle. Myös soittimet säilyivät vahingoittumattomina.

Kangasvuokkoja ja oransseja sukkia

Käväisin lempilankakaupassani tuossa eräänä tammikuisena päivänä kera ystävän, ja törmäsin 

sukka-puffavyyhtiin, joka suorastaan huusi päästä puikoille. Pakkohan se kerä oli sieltä adoptoida ja kutoa sukiksi, ihan itselle.

Ajatuksenani oli tehdä ihan vaan perussukat pienellä jujulla. 2,5mm bambupuikoilla valmista tuli suhteellisen nopeasti, kun sai posottaa menemään sileää neulosta. "Juju" on varresta löytyvä kukkakuvio, jonka on tarkoitus näyttää tältä:

Katsojasta riippuu, kuinka hyvin sitten onnistuin vangitsemaan tuon kuvan yläosan niihin sukkiin.. Tärkeintähän silti on, että itse tiedän, mitä se on esittävinään!

En aina kuvaa villasukkia opettajainhuoneen edessä sohvalla selällään maaten, mutta..

Samalta lankakauppareissulta muuten tarttui mukaan vyyhti merinosilkkiä, sellaista parhaan sävyistä vihreää, syvää ja metsäistä, kuitenkin riittävän kirkasta. Siitä vyyhdistä valmistui vauvan myssy ja junasukat, joiden ei pitäisi kutittaa eikä pistellä. Niistä ei valitettavasti ole kuvaa, sillä ne pääsivät uuteen kotiin heti valmistuttuaan. Lankaa jäi sen verran, että ehkä siitä jotkut kämmekkäät voisi vielä tehdä, saas nähdä..

Aika kesäistä

Kesä. Värit. Ehkä musta tuleekin luontokuvaaja isona?


P.s. Ne sukat, jotka aloitin eilen auringonpaisteessa, valmistuivat tänään. Perussukkaa nirkkoreunalla ja ainaoikeaisella tiimalasikantapäällä... Oikeastaan aika samanoloiset kuin edellisetkin sukat, alun joustimen sijaan oli vain nirkkoreuna... Valitettavasti kuvatodisteet puuttuvat!

Mitä saadaan jos risteytetään sitrushedelmiä ja tiikeri?...

...No maailman kivoimmat perussukkaset tietysti!

Nää vasta valmistuivat ja nyt jo ovat ihan suosikit!

Mitä: perussukkaa
Mistä: 4-säikeinen Step (100g/420m)
Miten: 2,5 sukkapuikoilla

 

Oon muuten aika ylpeä itsestäni, nämä ovatkin ensimmäiset sukat näin ohuesta langasta, jotka  eivät ole kokoa vauva, ja jotka olen saanut valmiiksi. Yritin keväällä tehdä näistä perussukkia, joiden varret olisivat olleet kokonaan joustinneuletta, ja joihin olisi tullut ranskalainen kantapää. Pääsin ensimmäisen sukan kantapäähän, kun lanka alkoi kertoilla minulle, miten se ehdottomasti halusi tulla joksikin ihan muuksi isona. Hauduttelin siis lankaa kaapissa, kunnes kesäkuun lopulla päätin, että nyt kyllä otan ja teen tästä langasta omaan jalkaan sukkaset.

 

Näissä tikruissa on siis suurin osa lyhyestä varresta sileää, ja kantapääkin vaihtui ainaoikeaiseen tiimalasiin. Näin langan värjäys pääsee kivasti esiin (lue: näin laiska neuloja sai valmista mahdollisimman nopeasti). Nämä värit on kyllä muutenkin ihan mulle luodut, ehkä nyt on menossa vähän sellainen oranssi kausi... Ehdin kyllä kuulla näistä sellaistakin kommenttia, että muuten värit ovat ihan kivat, mutta tummanvihreät läiskät näyttävät ihan mädiltä kohdilta (minusta ne ovat juurikin niitä tiikerin raitoja). Ei se mitään, nää onkin nyt mun ihan ikiomat mätääntyneet sitruunatiikerit <3

 

Nää ei ollu viimeiset

Hanna pyysi esittelemään ensimmäiset ihan itse tehdyt villasukat. Tässä tätä tuleekin nyt täyslaidallinen! Ihan ensimmäiseksi tein kaksi vuotta sitten yhden violetin sukan. Se taisi kuitenkin muistuttaa enemmän myyrää kuin minkään valtakunnan sukkaa. Sitkeästi tartuin silti vielä samana talvena puikkoihin, ja silloin syntyivät nämä aarteet. Kuten kuvasta näkyy, onnistuin jopa vääntämään niistä samankokoiset!

Niitä on kuulkaas rakastettu ja käytetty, ja sen ne ovat näköisetkin. Sukkaparat ovat ihan likaiset ja aika nuhjuisetkin, mutta sitäkin tärkeämmät ne ovat. Ne olivat jalassa omalla riparillani ja partioleireilläkin ne ovat reissanneet aina lappia myöten! Varsinaiset vanhat reissaajat siis..

Aika lyhyethän nuo varret ovat, mutta innostuneella sukankutojalla ei kärsivällisyys olisi riittänyt pidempiin.. Käsialakin on tuosta tiivistynyt ja onneksi kavennuksista ei synny enää noin massiivisia tuuletusaukkoja.

Nämä mahtuvat onneksi molemmat tassuihini, ovat itseasiassa niin mukavat että unohdin ne kuvaamisen jälkeen jalkaan! Enpä olekaan aiemmin huomannut tuota huolimattomasti pääteltyä langanpätkää, se taitaa kertoa jotakin aloittelevan neulojan kärsivällisyydestä..

Näiden jälkeen saikin sukkailu odottaa pitkän tovin, seuraavan neulomuksen kun otin puikoille vasta vuosi sitten syksyllä, puoli vuotta näiden syntymisen jälkeen.. Siitä lähtien onkin neuloosi vaivannut taukoamatta, jopa läpi kesän(!), jolloin käsittääkseni kaikkien normaalien tyyppien sisäinen sukkamummo painuu kesäunille..

Poutapilven laitaa aina ääriin maan...

Siinä se kaappi nyt on, jonne armaat neulomukset ynnämuut on sullottu. Oli muuten harvinaisen vaativa homma löytää riittävästi nuppineuloja töiden kiinnittämiseen! Näistä siis huivi, huivi ja portfolio olivat kässänkurssilla tehtyjä, loppuja olen tehnyt muutenvaan viime jakson aikana... tosin sekaan ovat eksyneet myös jäämerisukat, jotka syntyivät jo kesällä!

Tässä vielä vitriinistä kuvaa. näkyy muuten kuvaajan kivaakin kivempi koulureppu heijastuksena!


Nämä kaverit onkin jo täällä esitelty..



...nämä taas esitellään myöhemmin tarkemmin...


Blogin mainontaa.. :D eriparipeukkulapaset. Tuolla mallilla olenkin tehnyt jo aiemmin yhdet, tosin ne ovat aika paljon värikkäämmät... Täyskäytössä ne kyllä ovat ja kuulemma on juuri sopivat.


Tänään olikin kirpsakka ilma kun pääsin koululta lähtemään kera ystäväin, mutta niin ihanan näköistä että pakko oli pari kuvaa napsaista.



Toivottavasti tänätalvena tulisi paljon hyviä lumisia kelejä, tällainen sää on kyllä paras! Vaikka kyllä se lumisotakin on ihan kivaa... ;)