To tupsuttaa or not to tupsuttaa?

Tammikuun kovien pakkasten alkaessa tajusin, etten omista yhden ainoaa lämmintä pipoa. Vain yhden saumurilla surautellun trikoisen. Pakkohan asialle oli tehdä jotain, ja äkkiä, joten pistin puikoille vihreää alpakkavillalankaa.

Kiihdyttelin sitten oikein huolella, kääntöreunus, etteivät korvat palellu ja sen jälkeen pelkkää sileää. Lopussa kavennukset viidessä kohtaa. Neuloin kilpaa kuoleman (no ei sentään, ehkä korvien paleltumisen) kanssa nelimillisillä koivupuikoilla. Kuudes puikko taisi olla bambuinen. Lopulta tuli valmista, sunnuntaina, kun maanantaina piti taas hengailla pakkasessa pidempiäkin aikoja. Neuloja 1, pakkanen 0!

Lankana pipossa on Dropsin Nepalia, kääntöreunan sisällä oranssit jämät ja muuten tuossa samassa päivityksessä toisista lapasista tuttua vihreää. Lanka kului muuten aika tarkkaan metrilleen.

Tässä pipoa pari kuukautta käyttäessäni olen pohtinut, että tarvitsisikohan se jonkinlaisen tupsun. Mitä luulette? Ei kyllä ole mitään aavistusta, että minkä värinen sen tupsun pitäisi olla...

 

Onneksi tupsuasiaa ei tarvitse ihan vielä päättää, aikaa on miettiä ja pohtia vaikka seuraavaan talveen, täällä kun alkaa olla aika keväiset kelit!

Loppuun oli vielä pakko laittaa lähikuvaa neulospinnasta, koska toi lanka on vaan NIIN kivan näköistä. Tykkään, kun se on tuolla tavalla kirjavaa, mutta sitten siitä tulee kuitenkin ihan yksivärinen neule tavallaan.

Lapasta lapasen perään

Joululahjalapaset nämäkin. Kummissakin lapasissa on lankana dropsin nepal. Oranssit lapaset on tehty kokonaan omasta päästä ja vihreiden lapasten mallikuvio on Ullasta. Eipä näistä kai sen enempää, neuloin nämä 4mm koivupuikoilla ja kumpiakin on käytetty ahkerasti.

Taivaanrannanmaalari

Neuloinpa sitten sukat. Tylsästi taas ihan tavalliset. Nämä näyttävät mielestäni kesäiseltä Saarelta, välissä on vettä ja sitten on mantere tai joku toinen saari, ja sitten puiden takaa näkyy taivasta. Tai jos katsoo suoraan järvelle niin näkyy taivaanranta.

Nämä sukat ovat ehkä kokoa 40-41. Ne on neulottu koon 3 bambupuikoilla 6-säikeisestä Regiasta. Näissä on taas tylsä ja tavallinen ainaoikeainen tiimalasikantapää ja lyhyehköt varret. Vähänkö oon ollut tylsällä päällä.

Sukkien kuvauspäivänä oli vielä lunta, nyt se kaikki on mennyt sateen mukana pois. Ulkona on taas pimeää. Onneksi on eka adventti niin saa edes polttaa viikolla askarreltuja mehiläisvaha-adventtikynttilöitä. Toivottavasti se lumi kuitenkin vielä tulisi takaisin!

Näistä iänikuisista tiimalasikantapäisistä normisukista (onneksi seuraavaksi valmistuu lapasia...) tuli mieleen, että onko muillakin joitain sukkamaneereja, jotka tuntuvat toistuvan sukasta sukkaan?

Muotisuunnittelija vauhdissa

Olin tuossa taannoin leirillä, jolla askartelimme muovipusseista. Mulla taisi taas vähän karata mopo käsistä tämän näpertelyn kanssa. Illan haute couture -asu on hääpuku.

Hunnun vaaleanvihreät ja vaaleanpunaiset kukkaset erottuvat hienosti mustaa mekkoa vasten. Mekko on takaapäin melko yksinkertainen lukuunottamatta laahusta. Vasemmassa hihassa on revittyjä ja solmittuja yksityiskohtia, kuten laahuksessakin.

Kengät ovat röyhelöiset, mutta muuten malliltaan yksinkertaiset ja jalkaan istuvat. Uskokaa tai älkää, näissä popoissa on myös pohjat! Kengänpohjat tuovatkkin asukokonaisuuteen lisää luksusta, sillä ne ovat hopeisen väriset.

Etupuolella helmassa on halkio, joka paljastaa alemman helman ruusukkeet. Mekko on modernisti lyhyempi edestä kuin takaa. Yläosa on laskostettu, ja mekko on yksiolkaiminen.

Tällaista haute couturea tällä kertaa. Oli mukavaa päästä askartelemaan jotain päälle pantavaa täysin vailla valmiita rajoja. Kauanhan tässä kesti ja aika lyhytikäinenhän tuo puku oli, mutta ei kai niitä hääpukuja yleensäkään suunnitella käytettäviksi kovin monissa juhlissa... Ja siitä työläydestä vielä sen verran, että parempi överit kuin vajarit.

Wanhoja juttuja

Tuossa haasteeseen vastaamisen lomassa aloin tutkia tietokoneen syövereitä, ja sieltähän löytyi vaikka mitä jännää. Ajattelin jakaa joitain juttuja kuvien muodossa.

Tassu-lapaset. Tein nämä lapaset ysiluokalla, samalla kun luin Tuntematonta sotilasta. Nää lapaset olivat mun ensimmäinen kirjoneuletyöni, mutta niistä tuli siitä huolimatta ihan hyvät. joustin vaan oli vähäsen löysä. Lapaset palvelivat hyvin pulkkamäissä ja muissa, mitä nyt vähän rähjääntyivät reissussa. Lopulta niille kävi niin hassusti, että ne joutuivat tulilinjalle (joku haava tais tulla ehkä...) ja haavoittuivat, kuin Susi ikään. Eikä ollut Rokkaa pelastamassa. Kyllä ne vielä leirikäytössä menee, ei ne ihan täysin kuollut, mutta nyt en oikeastaan edes tiedä, missä nämä on. Toivottavasti ne löytyvät.

Tämä kuva on otettu autossa matkalla pohjoiseen, vissiinkin juuri silloin ysiluokan jälkeisenä kesänä. Nuo sukat ovat nyt kaverillani, ja niissä on reikä pohjassa. Pitäisi vissiin tarjoutua parsimaan se. Tai sitten kaverin on korkea aika saada taas sukat lahjaksi.

Nämä valkoiset pitsisukat ovat uudempaa tuotantoa. Tein ne tänä keväänä ylppärilahjaksi yhdelle kaverille, jolla on ihan älyttömän pieni jalka. Osasin kai onneksi tehdä oikean kokoiset sukat...

Tässä on kevätjuhlamekko, josta puhuin tässä postauksessa. Hiiteen blogikulissit, tässä näkyy ainakin hyvin koulumme kässänluokan sotkuisuus. Tuota mekkoa tosiaan väänsin ilman kaavoja kevätjuhlaa edeltävän iltapäivän koululla, kun kaikki muut olivat kotona. Mekko on kiva, ja se on päässyt käyttöön muihinkin tilaisuuksiin.

Tällaista tällä kerralla, ensi kerralla ehkä jotain tuoreempaa. Löytyisiköhän teiltä muiltakin jotain esittelemättä jääneitä tärkeitä juttuja?

Kaupungin moniydinmalli

Kävipä kerran niin, että kovin peitotutti. Siitäkin on jo vuosi... 

Sopivat langat piti löytää, ja tietenkin keksiä jonkinlainen idea siitä, millaisen torkkupeiton tekisin. Luin samaan aikaan maantieteen toista kurssia, ja siellä käsiteltiin kaupunkeja. Kuva kaupungin moniydinmallista sytytti lampun pääni päällä. Enää tarvitsi pohtia, miten kaupunki rakentuisi.

Päädyin perinteisiin isoäidinneliöihin ja ryhdyin työhön ilman aikomustakaan saada työstä mitenkään järkevän muotoista. Siitä tuli lopujen lopuksi iso, niin iso, että siihen voi kaksikin väsähtänyttä opiskelijaa kääriytyä samaan aikaan. Se onkin ollut jo kovassa käytössä.

Työn värit näkyvät parhaiten ensimmäisessä kuvassa, jälkimmäisistä ehkä saa jotain osviittaa muodosta. Niin ja lanka oli isoveljeä suurimmaksi osaksi (jämät käytetty edellisen postauksen patalappuun), ja sen lisäksi nallea ja vuorelman vetoa kaksinkertaisina. Eli paksua villasekoitelankaa kutosen koukulla. Toimii.

Välipalaksi jämiä

Taas on tovi vierähtänyt. Kaikkea on kyllä valmistunut, mutta kuvauspuoli on jäänyt vähäiseksi... Ja sitten sukat sun muut ovatkin jo olleet maailmalla! Tämän villaisen välipalan tajusin kuitenkin kuvata (eikä se ole minnekään luotani katoamassakaan, se sopii hienosti yhteen viimesyksyisen peittoprojektin, jonka kuvaamisen olen näköjään myös unohtanut autuaasti, kanssa).

Tässä siis mummokuutiopatalappu, lankana novitan isoveljen jämät (jes, nyt ne on loppu kokonaan!!) ja virkattu puisella 4.50mm virkkuukoukulla. Kokoa lapulla on suuren kattilanpohjan verran. Tämän päivityksen myötä voisin inspiroitua kuvaamaan sen peitonkin, josta nuo jämät siis ovat jääneet. Aurinkoista loppukesän päivää!

aika syksyistä

 

Tongin perjantaina jämälankapussiani, ja löysin paljon syksyisiä värejä. Sain loistoidean ja kerin niistä kaksi kerää vielä sen aamun aikana. Keristä raidoittamalla syntyi kaulahuivi, joka varmaankin jää omaa kaulaa lämmittämään.

 

 

Mitä: kaulahuivi

Mistä: jämistä

Miten: neuloen 3.5 sukkapuikoilla

 

Ja koska olen aina ajoissa enkä ikinä yhtään mattimyöhänen, niin päätin osallistua tällä Silmukan saalistus - ja Pipon ytimestä -blogien Silmukan ytimestä -haasteeseen, jonka syyskuun aiheena oli ruska. Aikaa osallistuahan oli syyskuun loppuun asti, ja sain huivin valmiiksi puolisen tuntia sitten.

 

Myöhäinen tai ei, mutta padappappappaaa aim laavin it!

HUI! VI!

Tämä huivi on esiintynyt blogissa aiemminkin, tosin sillä kertaa se oli vitriinissä eikä lainkaan yhtä hyvin esillä.. Sovitaan, että se on ajankohtainen nyt, koska puikoilla on jälleen huivi..

 

 

 HuiVi on saanut alkunsa käsityön kurssilla, ja se on tehty vanhoista pellavalangoista, joita koululla sattui olemaan pieninä nöttösinä.

 Mitä: HuiVi
Miten:3,5 pyöröpuikoilla neuloen
Mistä: 60-luvun mysteeripellavat

 

Loppuun voisi todeta, että padappappappaaaaaa aim laaving it!

Viikon luontoääni

Ja tässä, rakkaat katsojat, näette yhden tämän ympäristön tyypillisimmistä lajeista. Se ei ole uhanalainen, päin vastoin, niitä riittää lähes riesaksi asti. Laji on levinnyt ympäri maailman, ja Suomessa se esiintyy erittäin runsaslukuisena. Tätä kaveria kutsutaan IKUISUUSPROJEKTIksi. Sille on tyypillistä kasvaa ajan myötä. Lajilla on myös aivan erityinen ääntelytapa. Se nimittäin kykenee telepaattisesti viestimään ohikulkijoiden kanssa. Tyypillistä IKUISUUSPROJEKTIn ääntelyä ovat "pitäisi kyllä.." ja "ei kyllä jaksaisi.." -alkuiset kirkaisut, sekä harvinaisempi "nyt kyllä.." -alkuinen kutsuhuuto. Tämä näkemämme IKUISUUSPROJEKTI on alalajiltaan Peittoprojekti. Peittoprojektit lisääntyvät täysin päinvastoin kuin ameebat, jotka jakautuvat. Täysikasvuinen Peittoprojekti nimittäin koostuu useasta nuoresta yksilöstä. Näin Peittoprojekti saavuttaa sukukypsyytensä, jolloin se alkaa lähettää aivan uudenlaisia kutsuja: "Mitäpä jos aloittaisin toisen..." ja "Tuon kanssa sopisi kyllä...". Näin Peittoprojektit ja muutkin IKUISUUSPROJEKTIt leviävät vaarallisen kovaa vauhtia. Vain aika näyttää, miten IKUISUUSPROJEKTIen leviäminen vaikuttaa muuhun lajistoon.

 Yllä voitte nähdä IKUISUUSPROJEKTIn munia...

 ....Tässä taas on lähikuva nuoren yksilön kuvioinnista...

...Nuoret yksilöt odottavat vielä loppujen munien kuoriutumista, ennenkuin ne alkavat yhdistymään täysikasvuiseksi olennoksi.




P.S. Kuuliko kukaan muu päässään Avaran luonnon lukijan äänen lukiessaan tekstiä?

Aika kesäistä

Kesä. Värit. Ehkä musta tuleekin luontokuvaaja isona?


P.s. Ne sukat, jotka aloitin eilen auringonpaisteessa, valmistuivat tänään. Perussukkaa nirkkoreunalla ja ainaoikeaisella tiimalasikantapäällä... Oikeastaan aika samanoloiset kuin edellisetkin sukat, alun joustimen sijaan oli vain nirkkoreuna... Valitettavasti kuvatodisteet puuttuvat!

Mitä saadaan jos risteytetään sitrushedelmiä ja tiikeri?...

...No maailman kivoimmat perussukkaset tietysti!

Nää vasta valmistuivat ja nyt jo ovat ihan suosikit!

Mitä: perussukkaa
Mistä: 4-säikeinen Step (100g/420m)
Miten: 2,5 sukkapuikoilla

 

Oon muuten aika ylpeä itsestäni, nämä ovatkin ensimmäiset sukat näin ohuesta langasta, jotka  eivät ole kokoa vauva, ja jotka olen saanut valmiiksi. Yritin keväällä tehdä näistä perussukkia, joiden varret olisivat olleet kokonaan joustinneuletta, ja joihin olisi tullut ranskalainen kantapää. Pääsin ensimmäisen sukan kantapäähän, kun lanka alkoi kertoilla minulle, miten se ehdottomasti halusi tulla joksikin ihan muuksi isona. Hauduttelin siis lankaa kaapissa, kunnes kesäkuun lopulla päätin, että nyt kyllä otan ja teen tästä langasta omaan jalkaan sukkaset.

 

Näissä tikruissa on siis suurin osa lyhyestä varresta sileää, ja kantapääkin vaihtui ainaoikeaiseen tiimalasiin. Näin langan värjäys pääsee kivasti esiin (lue: näin laiska neuloja sai valmista mahdollisimman nopeasti). Nämä värit on kyllä muutenkin ihan mulle luodut, ehkä nyt on menossa vähän sellainen oranssi kausi... Ehdin kyllä kuulla näistä sellaistakin kommenttia, että muuten värit ovat ihan kivat, mutta tummanvihreät läiskät näyttävät ihan mädiltä kohdilta (minusta ne ovat juurikin niitä tiikerin raitoja). Ei se mitään, nää onkin nyt mun ihan ikiomat mätääntyneet sitruunatiikerit <3

 

Ja Punahilkan ja sudenkin harmaan...

Tällaista tällä kertaa. Sain loistoidean harmaasta hartiahuivista vain muutama päivä ennen joulua, ja pakkohan se oli toteuttaa! Eikun siis puikot suihkimaan...

Mitä: Kolmiohuivi
Millä: 5mm pyöröpuikot ja 7mm virkkuukoukku
Mistä: 7veikan jämistä

Aatonaattoiltana projekti näytti vielä tältä...

 

..Sitten kokeilin virkata jotain pitsinsuuntaista reunoihin, jottei työ olisi liian harmaa... Vaikka Ismon sanoin "Harmaa on hyvä väri".

 

Lopulta huivi näyttikin paljon kiinnostavammalta... Lahjan saajakin kuulemma tykkäsi, toivoi vielä toista pitsikerrosta reunaan. Ihan hyvä lankakeränloppujen loppusijoituskohde, harmaita olikin jäänyt joululahjojen teosta paljon. Vähän kyllä rupesi tympimään loppuvaiheessa mustia kerroksia vääntäessä.. Ei ikinä enään mitään mustaa! (En itsekään taida uskoa tuota..)

//EDIT: nyt pitäisi näkyä kuvien..