Kaupungin moniydinmalli

Kävipä kerran niin, että kovin peitotutti. Siitäkin on jo vuosi... 

Sopivat langat piti löytää, ja tietenkin keksiä jonkinlainen idea siitä, millaisen torkkupeiton tekisin. Luin samaan aikaan maantieteen toista kurssia, ja siellä käsiteltiin kaupunkeja. Kuva kaupungin moniydinmallista sytytti lampun pääni päällä. Enää tarvitsi pohtia, miten kaupunki rakentuisi.

Päädyin perinteisiin isoäidinneliöihin ja ryhdyin työhön ilman aikomustakaan saada työstä mitenkään järkevän muotoista. Siitä tuli lopujen lopuksi iso, niin iso, että siihen voi kaksikin väsähtänyttä opiskelijaa kääriytyä samaan aikaan. Se onkin ollut jo kovassa käytössä.

Työn värit näkyvät parhaiten ensimmäisessä kuvassa, jälkimmäisistä ehkä saa jotain osviittaa muodosta. Niin ja lanka oli isoveljeä suurimmaksi osaksi (jämät käytetty edellisen postauksen patalappuun), ja sen lisäksi nallea ja vuorelman vetoa kaksinkertaisina. Eli paksua villasekoitelankaa kutosen koukulla. Toimii.

Välipalaksi jämiä

Taas on tovi vierähtänyt. Kaikkea on kyllä valmistunut, mutta kuvauspuoli on jäänyt vähäiseksi... Ja sitten sukat sun muut ovatkin jo olleet maailmalla! Tämän villaisen välipalan tajusin kuitenkin kuvata (eikä se ole minnekään luotani katoamassakaan, se sopii hienosti yhteen viimesyksyisen peittoprojektin, jonka kuvaamisen olen näköjään myös unohtanut autuaasti, kanssa).

Tässä siis mummokuutiopatalappu, lankana novitan isoveljen jämät (jes, nyt ne on loppu kokonaan!!) ja virkattu puisella 4.50mm virkkuukoukulla. Kokoa lapulla on suuren kattilanpohjan verran. Tämän päivityksen myötä voisin inspiroitua kuvaamaan sen peitonkin, josta nuo jämät siis ovat jääneet. Aurinkoista loppukesän päivää!

Jazzahtavaa

Ennen joulua, kun oli kaikkein suurin lahjatohina päällä, päätin kokeilla helmien neulomista mukaan sukkiin. Syntyi Groovesit, joilla ei ole mitään tekemistä samannimisen lauluyhtyeen kanssa. Nämä syntyivät jazzia kuunnellen, kun olisi oikeastaan pitänyt pohtia tulevaa musiikinkoetta.. Kävihän se näinkin!

Sukissa on siis kaikki tutut perussukan piirteet, löytyy joustinta varresta ja tiimalasikantapää ainaoikeaisena. Helmet mutkittelevat sukanvartta pitkin ylös, kuin olisivat säveliä, joita saksofonista kantautuu. Halusin päättää varren joustimen jotenkin vähemmän töksähtävästi kuin yleensä, joten tein  pieniä palmikonkiertoja saadakseni siitä sulavan. Lankana on nelisäikeistä Stepiä, puikot 2,5mm bambut, helmet purin kaulakorusta, jonka olen löytänyt kirppikseltä joskus.

Nämä olivat tosiaan joululahjasukat, ja kuvaamaan pääsin näitä vasta näin maaliskuun alussa. Skeptikoille tiedoksi, että kuvauksissa käytettiin aitoa villimuusikkoa. Huolestuneita musiikin ystäviä rauhoitellekseni kerron, ettei muusikkoa vahingoitettu kuvausten aikana, ja se pääsi pian takaisin luonnolliseen elinympäristöönsä teekupillisen äärelle. Myös soittimet säilyivät vahingoittumattomina.

Kangasvuokkoja ja oransseja sukkia

Käväisin lempilankakaupassani tuossa eräänä tammikuisena päivänä kera ystävän, ja törmäsin 

sukka-puffavyyhtiin, joka suorastaan huusi päästä puikoille. Pakkohan se kerä oli sieltä adoptoida ja kutoa sukiksi, ihan itselle.

Ajatuksenani oli tehdä ihan vaan perussukat pienellä jujulla. 2,5mm bambupuikoilla valmista tuli suhteellisen nopeasti, kun sai posottaa menemään sileää neulosta. "Juju" on varresta löytyvä kukkakuvio, jonka on tarkoitus näyttää tältä:

Katsojasta riippuu, kuinka hyvin sitten onnistuin vangitsemaan tuon kuvan yläosan niihin sukkiin.. Tärkeintähän silti on, että itse tiedän, mitä se on esittävinään!

En aina kuvaa villasukkia opettajainhuoneen edessä sohvalla selällään maaten, mutta..

Samalta lankakauppareissulta muuten tarttui mukaan vyyhti merinosilkkiä, sellaista parhaan sävyistä vihreää, syvää ja metsäistä, kuitenkin riittävän kirkasta. Siitä vyyhdistä valmistui vauvan myssy ja junasukat, joiden ei pitäisi kutittaa eikä pistellä. Niistä ei valitettavasti ole kuvaa, sillä ne pääsivät uuteen kotiin heti valmistuttuaan. Lankaa jäi sen verran, että ehkä siitä jotkut kämmekkäät voisi vielä tehdä, saas nähdä..

aika syksyistä

 

Tongin perjantaina jämälankapussiani, ja löysin paljon syksyisiä värejä. Sain loistoidean ja kerin niistä kaksi kerää vielä sen aamun aikana. Keristä raidoittamalla syntyi kaulahuivi, joka varmaankin jää omaa kaulaa lämmittämään.

 

 

Mitä: kaulahuivi

Mistä: jämistä

Miten: neuloen 3.5 sukkapuikoilla

 

Ja koska olen aina ajoissa enkä ikinä yhtään mattimyöhänen, niin päätin osallistua tällä Silmukan saalistus - ja Pipon ytimestä -blogien Silmukan ytimestä -haasteeseen, jonka syyskuun aiheena oli ruska. Aikaa osallistuahan oli syyskuun loppuun asti, ja sain huivin valmiiksi puolisen tuntia sitten.

 

Myöhäinen tai ei, mutta padappappappaaa aim laavin it!

Späideri + maid of the river = totta

Tällaista tällä kertaa. Valmista tuli jo aiemmin, mutta sain aikaiseksi päätellä tämän vasta eilen.

Mitä: ainaoikeinhuivia omasta päästä

Mistä: merinolankaa, 420m/100g, vähän päälle 100g

Miten: neuloen 3,5 pyöröpuikolla

Tää on ihan huippupitkä ja huippupehmeä ja huippuihana! Langasta piti tulla alunperin sukat, mutta langan kestävyys alkoi epäilyttää, kun käytän kuitenkin villasukkia joka päivä ympäri vuoden. Huivina se on varmaankin ihan parhaimmillaan. :) Nähtäväksi jää päätyykö tämä ihanuus omaan kaulaan vai läytääkö se myöhemmin uuden kodin... Täytyy muuten tässä kohtaa kehuskella, että kun monessaa blogissa näkyy niitä kaikenkarvaisia kuvausassistentteja, niin mullapa olikin tuollainen linssilude-hämis apuna!

Olen myös saanut taas pari tiskirättiä valmiiksi, nämä ovat kierrätyspuuvillalangasta virkatut. Oikeasti ne ovat tummemman harmaat, mutta aurinko paistoi hurjan kirkkaasti, joten.. Näillä mennään, ja aurinkoisia syyspäiviä saisi mun mielestä olla edessäpäin vielä monen monta. On tää syksy vaan niin lempparivuodenaika nykyään!

Tää taitaa olla sateenkaaren pää

Tänään olen kiitollinen syksystä. Aurinkoisesta, kuivasta ja kauniista kelistä, jonka ansiosta ulkona ei voi kävellä hymyilemättä. Kaikista noista väreistä. Siitä, että saan kohta tilkkupeiton valmiiksi. Sammalenvihreän, leijonankeltaisen ja viinimarjanpunaisen maailman kauneimmasta yhdistelmästä. Siitä, että kaksi kertaa tämän viikon aikana on ruokalassa ollut täysin moitteettomasti kirjoitettu ruokalista. Ruotsin kuuntelusta, josta tunnuin ymmärtävän pääasiat. Räkyttävistä pikkukoirista jotka kävelevät vastaan kadulla. Elämästä. Kaikesta.