Hairahduksia osa 1 - eli mysteerilakanasta matonkuteeksi

Olen jo jonkin aikaa halunnut kutoa ihan oman räsymaton. Nyt siihen tarjoutui tilaisuus. Kangaspuut ja loimet löytyivät koululta, ja Minna metsästi vanhoja lakanoita materiaaliksi.

Loimien sitomista.

Se kuuluisa mysteerilakana (nyt niitä on jo laatikollinen kangaspuiden vieressä).

Intensiivinen lakananrepimissessio.

Kasa sen kun kasvaa.

Yritän kovasti parantaa bloggaamistahtiani nyt syksyn aikana. Koska en jaksa koota erillistä portfoliota kangaspuujutuista, blogi saa toimia osaltaan sellaisenakin. Se tuo ehkä vähän vaihtelua. Paljon on kaikkia lankajuttujakin kyllä kesken ja/tai valmistumassa, joten ehkä jokin niistä vilahtaa täällä seuraavalla kerralla. Viikonlopun leirillä olisi ainakin tarkoitus kuvata parit sukat.. Olettaen siis, että huomisista kirjoituksista selvitään hengissä!

Tasapainottelua

Samoihin aikoihin edellisen postauksen sinisten sukkien kanssa valmistuivat nämä perussukkaset. Näistä ei ole juuri mitään muuta sanottavaa, kuin että valmista tuli nopeasti toisten sukkien ohella (lähinnä kemian tasapainolaskuja laskien ja teoriaa kuunnellen) ja ne löysivät heti uuden kodin. Lankana oli Jawoll magic (fingering-paksuista villasekoitetta) ja puikkoina 2,5mm bambut. Varressa on 3o1n-joustin ja kantapäänä tiimalasi, ainaoikein, kuten yleensä.

Niin ja se on pakko sanoa vielä näin kirjoitusten alla, että musta vähän tuntuu, kuin kaikki mun kemiallinen osaaminen tasapainolaskuista ja pH:sta sun muista olisi imeytynyt näihin sukkiin, (ei stressaa ei)... Toivottavasti ovat edes siis toverille hyödylliset!

Keväthuumaa

Keväällä tuli tarve neuloa jotain sinistä. Teki myös kovasti mieli kokeilla jotakin itselle uutta tekniikkaa. Aikani selailtuani löysin ohjeen sukkiin, jotka iskivät heti. Pakko oli neuloa, kert' Keväthuuma niin vaati.

Sukat aloitettiin kärjestä Judy's magic cast-onilla, joka oli minulle aivan uusi tapa luoda silmukat. Näin aloituksesta tuli tosi siisti, joten aivan varmasti käytän sitä myös myöhemmin. Jalkapöydässä neulottiin palmikkoa kaavion mukaan, ja sitten tehtiin kantalappu. 

Kantakäännöksessä oli jotain todella tiimalasikantapäämäistä, lyhennettyjä kerroksia siis, ja sen jälkeen jatkettiin sukan etupuolella kaavion mukaan ja kantapään jälkeiset kavennukset neulottiin kolmion malliseksi kiilaksi. Kiilan viertä kulkee myös yksinkertainen palmikko. Kantapää onkin ehkä tämän mallin kivoin "juju"!

Lopuksi vartta neulottiin niin pitkään kuin siltä tuntui, itse neuloin niin pitkään kuin lankaa riitti. Lankana oli pallas ja puikot olivat 3mm bambuiset. Tämän tyyppiset sukat haluttaisi tehdä toisetkin, ehkä jonain päivänä vielä...

 

Niin ja tosiaan Keväthuuma-ohjeen takana on TiiQ, ja sen ohje löytyy ravelrystä (en saa puhelimella linkitettyä sitä..)

Kaupungin moniydinmalli

Kävipä kerran niin, että kovin peitotutti. Siitäkin on jo vuosi... 

Sopivat langat piti löytää, ja tietenkin keksiä jonkinlainen idea siitä, millaisen torkkupeiton tekisin. Luin samaan aikaan maantieteen toista kurssia, ja siellä käsiteltiin kaupunkeja. Kuva kaupungin moniydinmallista sytytti lampun pääni päällä. Enää tarvitsi pohtia, miten kaupunki rakentuisi.

Päädyin perinteisiin isoäidinneliöihin ja ryhdyin työhön ilman aikomustakaan saada työstä mitenkään järkevän muotoista. Siitä tuli lopujen lopuksi iso, niin iso, että siihen voi kaksikin väsähtänyttä opiskelijaa kääriytyä samaan aikaan. Se onkin ollut jo kovassa käytössä.

Työn värit näkyvät parhaiten ensimmäisessä kuvassa, jälkimmäisistä ehkä saa jotain osviittaa muodosta. Niin ja lanka oli isoveljeä suurimmaksi osaksi (jämät käytetty edellisen postauksen patalappuun), ja sen lisäksi nallea ja vuorelman vetoa kaksinkertaisina. Eli paksua villasekoitelankaa kutosen koukulla. Toimii.

Välipalaksi jämiä

Taas on tovi vierähtänyt. Kaikkea on kyllä valmistunut, mutta kuvauspuoli on jäänyt vähäiseksi... Ja sitten sukat sun muut ovatkin jo olleet maailmalla! Tämän villaisen välipalan tajusin kuitenkin kuvata (eikä se ole minnekään luotani katoamassakaan, se sopii hienosti yhteen viimesyksyisen peittoprojektin, jonka kuvaamisen olen näköjään myös unohtanut autuaasti, kanssa).

Tässä siis mummokuutiopatalappu, lankana novitan isoveljen jämät (jes, nyt ne on loppu kokonaan!!) ja virkattu puisella 4.50mm virkkuukoukulla. Kokoa lapulla on suuren kattilanpohjan verran. Tämän päivityksen myötä voisin inspiroitua kuvaamaan sen peitonkin, josta nuo jämät siis ovat jääneet. Aurinkoista loppukesän päivää!

Jazzahtavaa

Ennen joulua, kun oli kaikkein suurin lahjatohina päällä, päätin kokeilla helmien neulomista mukaan sukkiin. Syntyi Groovesit, joilla ei ole mitään tekemistä samannimisen lauluyhtyeen kanssa. Nämä syntyivät jazzia kuunnellen, kun olisi oikeastaan pitänyt pohtia tulevaa musiikinkoetta.. Kävihän se näinkin!

Sukissa on siis kaikki tutut perussukan piirteet, löytyy joustinta varresta ja tiimalasikantapää ainaoikeaisena. Helmet mutkittelevat sukanvartta pitkin ylös, kuin olisivat säveliä, joita saksofonista kantautuu. Halusin päättää varren joustimen jotenkin vähemmän töksähtävästi kuin yleensä, joten tein  pieniä palmikonkiertoja saadakseni siitä sulavan. Lankana on nelisäikeistä Stepiä, puikot 2,5mm bambut, helmet purin kaulakorusta, jonka olen löytänyt kirppikseltä joskus.

Nämä olivat tosiaan joululahjasukat, ja kuvaamaan pääsin näitä vasta näin maaliskuun alussa. Skeptikoille tiedoksi, että kuvauksissa käytettiin aitoa villimuusikkoa. Huolestuneita musiikin ystäviä rauhoitellekseni kerron, ettei muusikkoa vahingoitettu kuvausten aikana, ja se pääsi pian takaisin luonnolliseen elinympäristöönsä teekupillisen äärelle. Myös soittimet säilyivät vahingoittumattomina.

Kangasvuokkoja ja oransseja sukkia

Käväisin lempilankakaupassani tuossa eräänä tammikuisena päivänä kera ystävän, ja törmäsin 

sukka-puffavyyhtiin, joka suorastaan huusi päästä puikoille. Pakkohan se kerä oli sieltä adoptoida ja kutoa sukiksi, ihan itselle.

Ajatuksenani oli tehdä ihan vaan perussukat pienellä jujulla. 2,5mm bambupuikoilla valmista tuli suhteellisen nopeasti, kun sai posottaa menemään sileää neulosta. "Juju" on varresta löytyvä kukkakuvio, jonka on tarkoitus näyttää tältä:

Katsojasta riippuu, kuinka hyvin sitten onnistuin vangitsemaan tuon kuvan yläosan niihin sukkiin.. Tärkeintähän silti on, että itse tiedän, mitä se on esittävinään!

En aina kuvaa villasukkia opettajainhuoneen edessä sohvalla selällään maaten, mutta..

Samalta lankakauppareissulta muuten tarttui mukaan vyyhti merinosilkkiä, sellaista parhaan sävyistä vihreää, syvää ja metsäistä, kuitenkin riittävän kirkasta. Siitä vyyhdistä valmistui vauvan myssy ja junasukat, joiden ei pitäisi kutittaa eikä pistellä. Niistä ei valitettavasti ole kuvaa, sillä ne pääsivät uuteen kotiin heti valmistuttuaan. Lankaa jäi sen verran, että ehkä siitä jotkut kämmekkäät voisi vielä tehdä, saas nähdä..