Lapasta lapasen perään

Joululahjalapaset nämäkin. Kummissakin lapasissa on lankana dropsin nepal. Oranssit lapaset on tehty kokonaan omasta päästä ja vihreiden lapasten mallikuvio on Ullasta. Eipä näistä kai sen enempää, neuloin nämä 4mm koivupuikoilla ja kumpiakin on käytetty ahkerasti.

Setämiehen kanssa kurssilla

Olen nyt talvella käynyt partionjohtajan peruskurssin koulutusviikonloput. Ensimmäiselle kurssiviikonlopulle otin mukaani lankaa ja puikot, nyt toisena viikonloppuna minulla oli jalassani uudet sukat.

Lankana sukissa oli Puffalan sukkapuffa, värissä Setämies. Olin ostanut kyseisen vyyhdin viime keväänä, kun tarvitsin jonkun kivan leirineuleen. Sen kertaiset sukat eivät kuitenkaan päässeet vartta pidemmälle, kun ne saivat purkutuomion. Ihan tyhmät sukat.

Nyt olosuhteet sukkien tekemiselle olivat paremmat, en tuntenut kurssilta etukäteen ketään ja ensimmäisenä viikonloppuna oli jonkin verran istuvaa työskentelyä. Lisäksi minulla sattui nyt olemaan tarve tavallisille hillityn harmahtaville perusvillasukille. Ohuille sellaisille. Siispä 2,5mm koivupuikoilla tikuttamaan! Varteen tein nirkkoreunan ja kantapää on (ylläripylläri) ainaoikea tiimalasi. Kärjessä on leveä nauhakavennus. Näistä tuli nyt mun ihan omat pj-sukat, ja hyvät onkin!

Kurssilla oli tosi hauskaa, molempina viikonloppuina, mutta varsinkin nyt tällä jälkimmäisellä, kun porukka tunsi toisensa paremmin. Kurssilta sai partiointiin uutta virtaa ja uusia työkaluja,, sekä tietysti paljon uusia partiokontakteja ja kavereita ympäri piiriä. Suunnitelmissa on tehdä yhteistyötä osan kanssa myöhemminkin.

Kurssilla tehtiin myös ehkä pj:n näkyvin ja tunnistetuin tuntomerkki, woggle, jota suomeksi kutsutaan osmonsolmuksi. Tosin nyt viikonloppuna kuulin, että sen oikea nimi on josefiinansolmu ja osmonsolmussa on enemmän kertauksia... Tiedä häntä! Odotan kuitenkin innolla, että saan johtamisharjoitustyön tehtyä ja saan valtakirjan ja luvan pitää tätä nahkanyörisolmua huivissani!

Pj-kurssilta kiidin kuin tuuli päivärippikoulun ensimmäiseen tapaamiseen. Iltamessun jälkeen yksi herttainen täti tuli kehumaan syksyllä neulomiani Dithereitä. Oli kuulemma ehtoollisen aikana ihastellut niitä kovasti. Lämmitti kovasti mieltäni rankan viikonlopun jälkeen, kyllä kaikki neulovat(kin) toverit on ihania!

Sarvihaara

Päätin syksyllä, että neulon joululahjoiksi lähinnä lapasia, kun sopivia lapaslankoja sattui olemaan varastossa. Halusin ehdottomasti neuloa palmikoita, koska palmikotutti kovin. Aikani lapasohjeita selailtuani päädyin tekemään peuransarvet.

Lapasten teossa käytin koivuisia 4mm sukkapuikkoja. Lankana oli Dropsin Lima, jossa on alpakkaa ja villaa. Näistä kuulemma tulikin ihanan lämpimät lapaset! Neulominen sujui jouhevasti ja palmikonkiertojen vuoksi mielenkiinto pysyi hyvin yllä. Loppujen lopuksi alkuperäisestä ohjeesta päätyi valmiiseen neuleeseen vain palmikko. 

Ohjeen nimestä, kuviosta, lapasten väristä ja kuvauspaikasta lammen rannalla tuli mieleeni Harry Potter ja Azkabanin vanki, tarkemmin se kohta, jossa sanotaan, että "Sarvihaara laukkasi viime yönä". Minäkin laukkasin äkkiä sadetta pakoon nämä kuvattuani, joten olkoot sitten Sarvihaarat. Ei ollenkaan huono nimi Potter-fanille päätyneille lapasille.

Sorsantorjuntatumput

Oltiin tuossa yhtenä päivänä ihan rauhallisella kävelyllä. Vettä tihutti ja oli muutenkin tosi kotoisa keli. Juteltiin kaikesta jonninjoutavasta, kun tapahtui jotain tosi hurjaa. Yhtäkkiä iso lauma (vai pitäisikö puhua parvesta?) kammottavia ihmissyöjäsorsia lähti tulemaan kohti.

Salamannopeasti kaivoimme esiin jeditaitoja vahvistavat brachiosauruslapaset esiin, ja aloitimme sorsantorjuntaoperaation. Voima oli kanssamme vahvana, mutta sorsilla oli ylivoima.

Tunsimme voimiemme hiipuvan, eikä meillä ollut muuta vaihtoehtoa, kuin peittää silmämme (sattuneesta syystä siitä ei ole kuvamateriaalia, silmät kiinni on vaikeaa kuvata). Luulimme viime hetken koittavan, mutta mitä kummaa! Mitään ei tapahtunutkaan!

Avasimme silmämme, ja huomasimme erheemme. Kyseessä olikin parvi ihan tavallisia sinisorsia. Huhhuh.

Tuossa siis vielä nämä dinosaurustumput, niissä on lankana keltaista ja luonnonvalkoista seiskaveikkaa (kohta ne loppuu, kohta ne loppuu, jeeee) ja ne on neulottu 4mm bambupuikoilla. Varren brachiosaurus on ihan omasta päästä sovellettu. Ottaiskohan joku (täys)tonttu nää täältä mukaansa ja veisi Korvatunturin kautta jollekin kaverille, että sillä pysyis kädet lämpöisinä?

P.S. Sorsia ei vahingoitettu neulekuvauksissa eikä sen ulkopuolella. Sorsat olivat paikalla vapaasta tahdostaan.

Tulisko musta kirjansitoja?

No ei ehkä sentään, vaikka kirjan (tai tässä tapauksessa vaan vihkon) sitominen kivaa onkin. Tarvitsin matikankurssille vihkon, enkä jaksanut lähteä sopivaa haeskelemaan kaupasta. Siispä päätin hyödyntää olemassaolevia konseptipapereita, vanhojen vihkojen kansia, ompelulankaa paketointipaperia ja muutamaa muuta juttua, jotka löytyivät kotoa.

Ensiksi konseptipaperikasaan piti pistellä reikiä tasavälein. Tämä hoitui parsinneulalla ihan kätevästi. Sitten piti tietenkin pistellä kansiin reikiä samoille kohdille... Hirmuisen haastavaa. Reikien tekemisen jälkeen kaivoin ihanan vihreän ompelulangan esille ja ompelin konsut yhteen kansien kanssa. Päättely sujui merimiessolmulla. Sen verran vanhat vihkonkannet olivat huonossa kunnossa selkämyksestä, että vahvistin selkää palalla ilmastointiteippiä. Mikä ei jesarilla korjaannu, on lopullisesti rikki, niin kuin vanha partiolaissanonta kuuluu...

Olisin halunnut päällystää vihkon kannet ruskealla voimapaperilla, mutta sitä ei nyt sattunut olemaan näkösällä. Käytin siis sitä ainoaa ei-jouluista pakettipaperia, jonka löysin. Kaipa nuo kukkaset sopii ihan hyvin differentiaali- ja integraalilaskentaan... Päällystäminen paperilla oli muuten huomattavasti helpompaa kuin kontaktimuovilla kirjojen päällystäminen!

Voilà, siinä se nyt on! Takuu-uniikki vihko. Kyllä se varmaan asiansa ajaa, jos kansien selkämys ei petä... Ihan lopuksi lisäsin kanteen kermanvalkoisen lapun, omaa nimeä varten. Tuonne on muuten jo tehty tehtäviä, palautettavista jäljellä enää 63/70! Eli ei musta siis sitä kirjansitojaa, mutta ehkä pirteän vihkon voimalla matemaatikko jonain päivänä?

Taivaanrannanmaalari

Neuloinpa sitten sukat. Tylsästi taas ihan tavalliset. Nämä näyttävät mielestäni kesäiseltä Saarelta, välissä on vettä ja sitten on mantere tai joku toinen saari, ja sitten puiden takaa näkyy taivasta. Tai jos katsoo suoraan järvelle niin näkyy taivaanranta.

Nämä sukat ovat ehkä kokoa 40-41. Ne on neulottu koon 3 bambupuikoilla 6-säikeisestä Regiasta. Näissä on taas tylsä ja tavallinen ainaoikeainen tiimalasikantapää ja lyhyehköt varret. Vähänkö oon ollut tylsällä päällä.

Sukkien kuvauspäivänä oli vielä lunta, nyt se kaikki on mennyt sateen mukana pois. Ulkona on taas pimeää. Onneksi on eka adventti niin saa edes polttaa viikolla askarreltuja mehiläisvaha-adventtikynttilöitä. Toivottavasti se lumi kuitenkin vielä tulisi takaisin!

Näistä iänikuisista tiimalasikantapäisistä normisukista (onneksi seuraavaksi valmistuu lapasia...) tuli mieleen, että onko muillakin joitain sukkamaneereja, jotka tuntuvat toistuvan sukasta sukkaan?

Muotisuunnittelija vauhdissa

Olin tuossa taannoin leirillä, jolla askartelimme muovipusseista. Mulla taisi taas vähän karata mopo käsistä tämän näpertelyn kanssa. Illan haute couture -asu on hääpuku.

Hunnun vaaleanvihreät ja vaaleanpunaiset kukkaset erottuvat hienosti mustaa mekkoa vasten. Mekko on takaapäin melko yksinkertainen lukuunottamatta laahusta. Vasemmassa hihassa on revittyjä ja solmittuja yksityiskohtia, kuten laahuksessakin.

Kengät ovat röyhelöiset, mutta muuten malliltaan yksinkertaiset ja jalkaan istuvat. Uskokaa tai älkää, näissä popoissa on myös pohjat! Kengänpohjat tuovatkkin asukokonaisuuteen lisää luksusta, sillä ne ovat hopeisen väriset.

Etupuolella helmassa on halkio, joka paljastaa alemman helman ruusukkeet. Mekko on modernisti lyhyempi edestä kuin takaa. Yläosa on laskostettu, ja mekko on yksiolkaiminen.

Tällaista haute couturea tällä kertaa. Oli mukavaa päästä askartelemaan jotain päälle pantavaa täysin vailla valmiita rajoja. Kauanhan tässä kesti ja aika lyhytikäinenhän tuo puku oli, mutta ei kai niitä hääpukuja yleensäkään suunnitella käytettäviksi kovin monissa juhlissa... Ja siitä työläydestä vielä sen verran, että parempi överit kuin vajarit.